Aiemman bändinsä Magneetin keulahahmona enemmän taidehipiltä vaikuttanut Miitri Aaltonen käy karun muuttumisleikin jälkeen itärajan Zakk Wyldestä. Eikä Monsteriser ole sen paremmin jäljiteltävissä kuuluisan tuttavapiirinkään kautta. Moni löysärankaisempi muusikko olisi opportunistisesti voinut väsätä ajankulukseen metallisen suomirockalbumin, jolla perkeleet soivat alavireisten kitaroiden jahdatessa omaa häntäänsä. No, alavireisiä kitaroita The Long Snap To Zerolla kyllä kuullaan.
Levyllä on juuri oikea sekoitussuhde melodioita ja silmitöntä runttausta. Monsteriserin soundin voi yksinkertaistaa kuvittelemalla Alice In Chainsin vaihtaneen Jerry Cantrellin Dimebag Darrelliin. Harva osaa vastustaa kiusausta ja pysytellä alkuperäisessä ideassa. Tällä levyllä ei kuulla vaivaannuttavia grunge-balladeja eikä päämäärättömiä jamituksia. Alan ammattimiehenä Aaltonen itse on kääntänyt levylle niin rutikuivat soundit, että toivottavasti studiossa on ollut voimassa palovakuutus. Liekkeihin roihahtaminen on nimittäin todella lähellä.
Ainoa kysymysmerkki Monsteriserin kohdalla onkin se, malttaako ylityöllistetty studiohiiri panostaa omaan bändiinsä. Syytä ainakin olisi.