THE MOVE: Message From The Country

Arvio julkaistu Soundissa 11/2005.
Kirjoittanut: Antti Marttinen.
1970-luvun alussa Roy Wood ja Jeff Lynne pursuivat ideoita. Miehet valmistelivat samanaikaisesti kunnianhimoista ELO-projektiaan ja täyttivät vielä The Moven viimeisiä sopimuslevytyksiä.

Arvio

THE MOVE
Message From The Country
EMI

1970-luvun alussa Roy Wood ja Jeff Lynne pursuivat ideoita. Miehet valmistelivat samanaikaisesti kunnianhimoista ELO-projektiaan ja täyttivät vielä The Moven viimeisiä sopimuslevytyksiä.

Inspiroituneesta olotilasta johtuen bändin saattohoidosta muodostui ikimuistoista jälkeä. Ei ole ihme, että loppuvaiheessa The Moven äänimaailma ei paikoin eronnut paljonkaan ELO:n vastaavasta. Mutta vaikka klassisen musiikin puolelta tuttuja soittimia oli valjastettu käyttöön, biisit olivat usein raskassävyisiäkin pastisseja rock’n’rollin ja jopa countryn pohjalta, kaikin mahdollisin maustein ja loistavalla tyylitajulla.

Jeff Lynnen arvostus The Beatlesia kohtaan ilmenee sekä mccartneymaisina balladeina että lennonmaisena lennokkuutena. Lopputulos kuulostaa kuitenkin siltä kaihoisalta Lynneltä, jonka biisit ottivat listat haltuunsa joitakin vuosia myöhemmin, kun ELO:sta tuli iso. Ironista kyllä, The Moven viimeinen levy jäi kulttisuosiksi, vaikka se olisi ansainnut abbeyroadmaisen menestyksen, sillä Wood ja Lynne yhdessä vastasivat Lennon-McCartneyn tasoa.

Woodin ja Lynnen laulusuorituksia voi vain hämmästellä ja Bev Bevanin rummutus on yhtä aikaa tanakkaa ja sävykästä. Bonuksiksi liitetyt The Moven viimeiset singlet ovat samaa kovaa tasoa albumikokonaisuuden kanssa.

Tämä upea pop-levy ei ole kadottanut viehätystään 34 vuodessa. En näe mitään syytä, miksi niin tapahtuisi vastaisuudessakaan.

Lisää luettavaa