MURRY THE HUMP: Songs Of Ignorance

MURRY THE HUMP
Songs Of Ignorance
Too Pure

Walesista ponnistavan Murry The Humpin debyyttialbumia kuunnellessa toivoo koko ajan, että jotain todella yllättävää tai hurjaa tapahtuisi. Jotain muuta kuin tahtilajin, kitarasoundin tai sanoitus-teemojen muutos; mielekkäämpää olisi vaikkapa hetkellinen pään sekoaminen tahi umpikiero progevaihde laput silmillä. Siis sen verran radikaali toiminta, että Murry The Hump saisi karistettua kannoiltaan ne tuhannet bändit, joilla ei oikeasti ole ikinä ollutkaan mitään tavoitteita. Songs Of Ignorance ei sitä irto-ottoa valitettavasti tarjoa, eivätkä muutamat kauniitkaan hetket ja vähän ärjymmätkään vetäisyt anna isoihin juhliin aihetta.
Monien alan miesten pilviin asti kehuma bändi tuntuu vielä haeskelevan paikkaansa ja muotoaan brittien bändiskenessä. Välillä kuullostetaan Travisilta, välillä taas tuntuu, että haluttaisiin melkein lyödä homma Nirvanaksi, muttei ihan vaan uskalleta. Lopputulos ei pitkäsoiton mitassa kallistu juurikaan suuntaan tai toiseen. Voin lyödä vetoa, että seuraavaan levyyn mennessä bändi on kelkkansa jo suoristanut. Mihin suuntaan, sitä en lähde arvaamaan.
Nälkäistä pop-sensibiliteettia ruokitaan parilla kelpo välipalalla sen verran, että raivoisan pahoinpitelyn sijaan tämäkin levy selviää pelkällä avokämmenen huitaisulla. Colouring Book esimerkiksi on varsin messevä luihuttelu, jonka slide-hörhöily tuo ehdottomasti lisäpisteitä. Kysymys ei silti ole mistään stetson & buutsit -osastosta, onpahan bändi vain löytänyt vaikutteita (muun muassa The Byrds) muualtakin kuin niistä aiemmin mainituista, itsestäänselvimmistä lähteistä. Tasapaksuisuutta vaiko tasalaatuisuutta?