NELJÄ RUUSUA: Karelia Express

Neljän Ruusun paluu suomenkieliseen poppiin oli kaikkien mielestä ainoa oikea ratkaisu, mutta kielenvaihdoksen tiimellyksessä jäi monilta huomaamatta, miten tylsiä levyjä yhtye on tämän jälkeen suoltanut. Kömpelösti nimetty Karelia Express ei tähän muutosta tuo, sillä kyseinen teos on pelkkä jatko-osa väsähtäneeseen tarinaan, jonka juoni on tekijöiden hyppysistä jo kauan aikaa sitten kaikonnut.

En halua uskoa, että Ilkka Alanko kumppaneineen olisi antanut Karelia Expressille vähemmän kuin sataprosenttisen panoksensa, mutta kun tulokset ovat tätä tasoa, tulee se auttamatta mieleen. Huolestuttavaa on myös se, ettei levyllä ole Popstars-renkutusta lukuun ottamatta pomminvarmaa hittibiisiä, onhan Neljä Ruusua ollut bändinä aina häpeilemättömästi pop. Vanhalla maineella voi ratsastaa hetken, mutta alamäki myös kaupallisella rintamalla on näin hitittömällä levyllä odotettavissa.

Karelia Expressin parhaat puolet löytyvät soitannolliselta puolelta. Vuosien varrella Neljästä Ruususta on hioutunut sulavasti yhteen soittava ja toistensa metkut perin pohjin tunteva ryhmä. Suuria virtuooseja ei bändissä ole, mutta rullaava perusbiitti korjaa nämä puutteet.

Myös levyn muhkealle tuotannolle tulee nostaa hattua. Tuottajana toiminut Illusion Rake on selkeästi ymmärtänyt, mitä Ruusujen puolia kannattaa korostaa ja mitä ei. Tasapaksu materiaalikin kuulostaa huomattavasti paremmalta, kun kappaleisiin on maltettu rakentaa tarpeeksi jyhkeä äänimaailma.

Alangon teksteihin puuttuminen olisi helppo maali, sillä onhan hän jo pitkään pyrkinyt niiden varjolla tahallisesti ärsyttämään. Korneimmat töksäytykset ovat Alangon repertuaarista kadonneet, vaikka Popstars -kappaleen keskustelua herättäneet kaksimielisyydet tässä rajoilla liikkuvatkin. Toisessa ääripäässä ovat Veri-kappaleen kaltaiset henkilökohtaiset lyriikat, joita kuunnellessa käy selväksi, että Alanko on sittenkin kypsynyt tekstittäjänä. Onneksi hän ei kuitenkaan ole hairahtunut isoveljensä tai A.W. Yrjänän suosimiin ympäripyöreisiin kielikuviin, vaan pyrkii sanomaan sanottavansa omaan arkiseen tyyliinsä. Välillä mennään pahasti metsään, välillä ei.

Karelia Express on seurausta siitä, että Neljä Ruusua on bändinä pyrkinyt aina seuraamaan aikaansa sen sijaan, että olisi ikinä toteuttanut tiukasti omaa missiotaan. Musiikkialalla virtaavien tuulien haistelu on lyhyelläkin aikajanalla vaikeaa, mutta näin pitkällä uralla se muuttuu mahdottomaksi. On ihme, jos kompassi ei tässä rytäkässä mene sekaisin.