Levyarvio: Konetehostettua kitararockia Neljän Ruusun malliin – Merkkivuottaan viettävä yhtye tekee tilinpäätöstä

Neljä Ruusua
1000x
Sony

1000X käynnistää Neljän Ruusun merkkivuoden. Bändin 40-vuotisen taipaleen starttina on perusteltua pitää Talouskukkaro-yhtyeen syntyä vuonna 1982, josta alkoi Ilkka Alangon, Kode Koistisen, Lade Laakkosen ja Kämy Kämäräisen lähes telepaattiseksi hioutunut yhteistyö. Vuodesta 1985 lähtien Neljänä Ruusuna soittanut kvartetti on vakaudessaan kuin U2:n kotoinen vastine.

Neljän Ruusun konetehostetun kitararockin vakiintumisesta kielii 1000X:n eheys, vaikka reilu kolmannes albumin biiseistä onkin julkaistu jo aiemmin. Sisällöllisesti pysähdyttävimmät laulut ovat kuitenkin kokonaan uusia.

Introllaan Texasin Summer Son -hitin mieleen palauttava 80-luvulla sopii juhlavuoden teemaan lähes pelottavan hyvin. Biisi syöksyy nuoruusmuistoihin itsereflektoivan tilinpäätöksen tavoin. Elämä oli edessä ja tuleva menestys merkitsi sen hedelmistä nauttimista ja myös tuhlailua. Nimiraita listaa suoraviivaisena rockina tuhansien keikkojen raakaa arkea ja riemua. Amélie on levyn rauhoittava akustisvoittoinen keidas. Jäätikkö sulaa pelkää tulevaa, mutta tasokkaan albumin hautajaissaaton hitaudella etenevästä päätöksestä Levon hetki huokuvan lopullisuuden äärellä huomaa pohtivansa jopa Neljän Ruusun tulevaisuutta.