OASIS: Time Flies… 1994-2009

OASIS
Time Flies... 1994-2009
Sony Music

Oasiksen hajoaminen ei tullut yllätyksenä, eikä siitä osaa olla harmissaan. Vaikka loppu-uran singleissä on muutamia hienoja hetkiä, kuulostaa Oasis niillä turvalliselta ja tylsältä, etenkin verrattuna kahden ensimmäisen albumin nälkäisiin ja intohimoisiin rockpurkauksiin. Toisaalta on vaikea kuvitella, että kumpikaan Gallagherin veljeksistä tulee tekemään mitään yhtä kiinnostavaa itsekseen. Ilman Liamin kiihkeitä tulkintoja Noelin timanttiset sävellykset eivät olisi nousseet klassikoiksi, ja sama pätee tietenkin myös toisin päin. Toki vastatodisteita löytyy tältäkin levyltä, kuten Noelin upeasti tulkitsema The Importance Of Being Idle tai Liamin kaunis sävellys I’m Outta Time.

Tämä definitiivinen singlekokoelma on kasattu harmillisen huolimattomasti. Kirjasesta löytyy yllin kyllin fanien ylistyskommentteja, mutta ei juuri mitään informaatiota singleistä. Biisijärjestyksessäkään ei ole järjen hiventä. Ykköslevyllä on useimmat bändin ikivihreistä, Supersonic-ensisinglestä Don’t Look Back In Angeriin ja Wonderwalliin, mutta seassa on myös poimintoja uudemmilta albumeilta. Epätasaisempi kakkoslevy puolestaan keskittyy enimmäkseen uudempiin valintoihin, mutta jostain kumman syystä sen keskelle on laitettu hieno alkupään single Whatever. Erikoista on myös se, että komea Sunday Morning Call on jätetty piiloraidaksi.

Time Flies on saatavilla viidessä eri formaatissa tavallisesta tupla-cd:stä viiden lp:n pakettiin. Deluxe Box Setissä on tuplakokoelman lisäksi live-cd ja dvd. Koska singlebiiseistä suurin osa on  niin läpeensä tuttuja, tuntuu viime vuoden iTunes Festivalilla tallennettu energinen keikka virkistävältä.

Dvd kokoaa kaikki musiikkivideot ja muutaman livepätkän. Oasiksen videot ovat harvoin kovin kiinnostavia, mutta Liamin kommenttiraita on erittäin viihdyttävä. Mies kiroaa musiikkivideoiden tekemisen ja tekijät alimpaan helvettiin moneen kertaan: ”This is fucking bana-nas! I want my money back!” Hän myös kertoo monia kiinnostavia lauluihin liittyviä yksityiskohtia, tarinoita bändin uran varrelta sekä yleisiä totuuksia: ”Music’s fucking nonsense these days. Bands are rubbish.”

Tämä kokoelma olisi voitu tehdä paremminkin, mutta eiköhän Oasiksen tuotanto tulla paketoimaan vielä aika monta kertaa.