THE OTHERS AKA 22PP: Monochrome Set

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2006.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.
Jo vuosia keikkaillut 22-Pistepirkon sivuprojekti on vihdoin päätynyt levylle asti. The Others eroaa emo-orkesteristaan ennen kaikkea biisimateriaalin puolesta, sillä kyseessä on puhdas coverprojekti. Ei ole yllättävää, että levyltä löytyy Link Wrayta, sillä Rumblen vaikutusta näiden miesten tekemisiin lienee turha kieltää, mutta viisi biisiä samalta artistilta on kieltämättä paljon. Vanhemman rockin puoleen kallistuvat muutkin valinnat: Jody Reynolds, Buddy Holly, The Troggs ja Kinks.

Arvio

THE OTHERS AKA 22PP
Monochrome Set
Bone Voyage

Jo vuosia keikkaillut 22-Pistepirkon sivuprojekti on vihdoin päätynyt levylle asti. The Others eroaa emo-orkesteristaan ennen kaikkea biisimateriaalin puolesta, sillä kyseessä on puhdas coverprojekti. Ei ole yllättävää, että levyltä löytyy Link Wrayta, sillä Rumblen vaikutusta näiden miesten tekemisiin lienee turha kieltää, mutta viisi biisiä samalta artistilta on kieltämättä paljon. Vanhemman rockin puoleen kallistuvat muutkin valinnat: Jody Reynolds, Buddy Holly, The Troggs ja Kinks.

Ehkä yllättävin veto on Everly Brothersin kaunis klassikko Love Hurts, joka tuntuu istuvan The Othersille hieman epämukavasti. Muutaman muunkin raidan kohdalla yksinkertaisen cooliin ilmaisuun pyrkiminen tekee versioista inasen innottomia ja tylsiä. 22-Pistepirkkoon luontevasti yhdistyvää hulluutta saa tältä levyltä etsiä.

Ne hienot hetket ovatkin sitten todella hienoja, kuten The Troggsin 66-5-4-3-2-1:n hypnoottinen rymistely ja Jody Reynoldsin upean Endless Sleepin keinuva blues. Erityisen kotonaan The Others on Link Wrayn instrumentaaleissa, joista Law Of The Jungle sisältää alkuperäiselle uskollisesti rumpusoolon. Se saattaa olla levyn hienoin hetki.

Soundillisesti The Others kurkottaa kolmikon omiin alkupäiviin, sinne Kings Of Hong Kongin aikoihin. Hyvin orgaanisessa retroestetiikassaan levy eroaa melkoisesti Pistepirkkojen jo vuosia sitten omaksumasta puolielektronisesta ja hyvin monipuolisesta tyylistä.

Coverlevyksi Monochrome Set on harmillisen varman päälle pelattu. Pakkaa olisi kummasti piristänyt vaikka radikaali uudelleenluenta jostain nykyhitistä.

Lisää luettavaa