Nyt revitään se musta virttynyt ihokas ja rokataan raskaaseen malliin. 1980-luvun suomalainen hevilupaus on taas täällä ja, uskokaa tai älkää, edellisen levyn, olosuhteiden pakosta heikosti myyneen Roll The Dicen, ilmestymisestä tulee tasan tarkkaan 20 vuotta.
Pitkän levytystauon päättävä Burning Leather sisältää muutamien uusien kappaleiden lisäksi paljon vanhaa uudelleen soitettua materiaalia, mikä puolustaa Ozin kohdalla täysin paikkaansa, koska tavallaan yhtye joutuu esittelemään menneisyytensä uutena asiana. Samalla bändi osoittaa, miten vähän ajan hammas loppujen lopuksi on purrut sen vanhoihin biiseihin.
Tuleepa osoitetuksi toteen sekin, että vuosien tauosta huolimatta Oz kuulostaa raikkaalta ja siellä riffitehtaalla näköjään tapahtuu edelleen relevantteja asioita. Vaikuttaa siltä, että bändi on selvästi nauttinut studiossa ja levyltä huokuu rentous aivan kuin alkuperäisjäsenille olisi riittänyt jo pelkkä levyn tallentaminen. Myös kitaristien Markku Petanderin ja Costello Hautamäen työskentely kuulostaa siltä, että miehet ovat nauttineet pääyhtyeistään poikkeavan materiaalin esittämisestä.
Levy on tuotettu kasarihevin hengessä, joskin nykyaikaisempi käsittely olisi saattanut loiventaa bändin lanseeraamista nykyteineille. Aika näyttää, miten aito asia jaksaa innostaa nuorempaa metallipolvea.