Free- ja Bad Company -veteraania ja Jimmy Pagen kanssa perustamassaan The Firm -yhtyeessä 80-luvun puolivälissä hetken aikaa vaikuttanutta Paul Rodgersia on viimeksi tullut kuultua Queen + Paul Rodgers -albumilla The Cosmos Rocks (2008), jolla Rodgers ei ollut parhaimmalla tavalla kotonaan. Tältä suhteessa The Royal Sessions on täysin toista maata.
Soolourallaan vain muutamia studiolevyjä julkaissut Paul Rodgers tarttuu The Royal Sessionsilla teinivuosiensa suosikkiartistien musiikkiin. Keskeinen osa levyn biiseistä on peräisin Otis Reddingin ja ylipäätään 60-luvun soulartistien ohjelmistoista. Rodgersin unelmaa albumi toteuttaa myös sikäli, että se on äänitetty Memphis-soulin johtaviin tuottajiin rankatun Willie Mitchellin kotistudiolla ja osin jopa laulujen alkuperäisversioilla soittaneiden muusikoiden kanssa.
Ann Peebles -hitti I Can’t Stand The Rain (1973) on poikkeus levyn 60-lukulaisesta linjasta vaikkakaan ei musiikillisesta tyylistä. Burt Bacharachin ja Hal Davidin Walk On By -klassikko tuntuu paperilla joutuneen väärään seuraan, mutta outous katoaa biisin sovituksen ollessa sukua Isaac Hayesin näkemykselle. Albert Kingin tuotannosta tutut Down Don’t Bother Me ja Born Under A Bad Sign ovat levyn blueseinta antia.
Itse valitut umpitutut laulut, rytmisesti jouhevan ja brasseilla, jousilla ja taustalaululla täydennetyn säestyksen professionaalisuus ja analoginen äänitystekniikka on tehnyt Paul Rodgersille ilmeisen helpoksi hoitaa oma työnsä. Sam & Daven I Thank You onkin albumin avauksena kuin Rodgersin kiitos koko projektin toteutumiselle.