PENTHOUSE: My Idle Hands

Arvio julkaistu Soundissa 08/1999.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Kun Jon Spencer Blues Explosion otti Acme -albumilla välimatkaa kaikkein rujoimmin bluesiseen ilmaisuun, niin Penthousen My Idle Hands on valmis astumaan tilalle. Penthouse pahoinpitelee tuskaista urbaanibluesiaan Jon Freen armottoman kitaroinnin ja Charlie Finken yhtä lailla raa'an laulun johdolla.

Arvio

PENTHOUSE
My Idle Hands
Beggars Banquet

Kun Jon Spencer Blues Explosion otti Acme -albumilla välimatkaa kaikkein rujoimmin bluesiseen ilmaisuun, niin Penthousen My Idle Hands on valmis astumaan tilalle. Penthouse pahoinpitelee tuskaista urbaanibluesiaan Jon Freen armottoman kitaroinnin ja Charlie Finken yhtä lailla raa'an laulun johdolla.
My Idle Handsiltä vyöryvästä mökästä päätellen Penthouse on todennäköisesti saanut äänityssessioissaan suurimman mahdollisen työrauhan. Studion seinät pullistelevat ja volyymimittareiden viisarit makaavat asteikkojen tuolla puolen.
Etenkin Giant Haystacksillä ja The Pool At Blood Gulleyllä Penthouse elvyttää Birthday Partyn henkeä. Mutta meno on muuallakin ehdottoman jyrkkää. Man Of Fire venyttää sietämättömyyden rajoja ja Detunabillyllä bändi paukuttaa omaa näkemystään Mark E. Smithin The Fallille ominaisesta perverssistä rockabillystä.
Penthouse saa metalnoisebluesillaan lähes minkä tahansa yhtyeen kuulostamaan Dire Straitsiltä. My Idle Hands onkin mitä optimaalisinta musiikkia lähimmäiset karkoittavan yksinolon turvaamiseksi.

Lisää luettavaa