PETE YORN: Pete Yorn

Arvio julkaistu Soundissa 3/2011.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Viime vuosikymmenen alussa levytysuransa aloittaneen newjerseyläisen laulaja-lauluntekijä Pete Yornin viides albumi synnyttää vaikutelman maanläheisestä kitaravetoisen rockin työmuurahaisesta.

Arvio

PETE YORN
Pete Yorn
Vagrant

Viime vuosikymmenen alussa levytysuransa aloittaneen newjerseyläisen laulaja-lauluntekijä Pete Yornin viides albumi synnyttää vaikutelman maanläheisestä kitaravetoisen rockin työmuurahaisesta. Viidessä päivässä rykäisty Pete Yorn täyttyy siinä määrin suorasukaisista ja karheista biiseistä, että harvemmin tuottajana nähdyn Black Francisin ryhtyminen Yornin oikeaksi kädeksi on helppo ymmärtää. Kaikkinainen koristelu ja soundien siloittelu pysyvät triomiehistöllä soitetuilta raidoilta tipotiessään.

Lupaava Precious Stone -avaus rullaa John Mellencampin, Jesse Malinin ja Bruce Springsteenin luontevuudella. Paradise Cove I -kappaleella Black Francis siirtyy tuottajan tontilta kitaristiksi. Levynsä ainoaksi lainaksi Pete Yorn on kelpuuttanut Chris Hillmanin ja Gram Parsonsin The Flying Burrito Brothersilleen kirjoittaman Wheelsin.

Vaikka Pete Yornia ei voi pitää materiaaliltaan tai toteutukseltaan huonona työnä, niin levyn ja sen kuorien syvä harmaus tuntuu ulottuvan myös sisältöön. Väriä tai erityisempää muistettavuutta ei löydy sen enempää biiseistä kuin tulkinnoistakaan. Etenkin lauluntekijänä Pete Yorn ylsi huomattavasti parempiin tuloksiin Scarlett Johanssonin kanssa tekemällään Break Up -albumilla (2009).

Lisää luettavaa