RAUTAKELLO: 1.

Suomen kielellä laulettu metalli on viime vuosina nostanut vahvasti päätään, mistä kiitos kuuluu paljolti Timo Rautiainen & Niskalaukaukselle sekä muutamalle muulle samaan aikaan aloittaneelle bändille. Tapahtunutta on tervehdittävä ilolla, sillä vielä 80-luvulla vierastettiin suomalaisia metallibändejä, saati että ihmiset olisivat hyväksyneet suomeksi esiintyneet ryhmät.

Toistaiseksi bändien taso on ollut korkea. Rautakellonkaan kohdalla ei periaatteessa voi muuta väittää, mutta yhtyeen valitsema linja herättää lähinnä hämmennystä. Jyväskylän poikien bändi on sijoitettu suvereenisti metallin alalajiin, joskin bändi itsekin myöntää, että musiikissa on paljon myös pop-vaikutteita. Metallipop onkin osuva määritelmä, mutta hetkittäiset goottivivahteet sotkevat pakkaa entisestään. Toki melodiselle – raskaammallakin kädellä soitetulle – sopivasti kevyelle rockille voi toki olla kysyntää, sillä Rautakellon kappaleet ovat loppujen lopuksi perin harmittomia kaikessa tarttuvuudessaan.

Rautakello joutuu väliinputoajan asemaan. Se ei ole kunnollista metallia, mutta eivät ne pop-vaikutteetkaan pääse riittävän voimakkaasti esille. Etenkin laulajan varsin kauas metalli- ja heavyfraseerauksesta jäävä laulutapa herättää kysymyksen, kenelle Rautakello levynsä suuntaa varsinkaan, kun bändi ei pääse edes rehentelemään sanoitustensa taiteellisilla arvoilla. Välillä tekstit lipsahtavat pahasti korniuden puolelle.