ROGUE WAVE: Out Of The Shadow

Arvio julkaistu Soundissa 12/2004.
Kirjoittanut: Jari Jokirinne.
Sub Pop sai grungen hulluina vuosina valtaisasti mediahuomiota, mutta vasta 2000-luvulla levy-yhtiö on muotoutunut todelliseksi vaihtoehtomusiikin airueksi. Äänekkäät angstirokkarit ovat saaneet antaa tilaa monipuolisempaan ilmaisuun luottavia nimille, joista tärkeimpänä loistaa The Shins.

Arvio

ROGUE WAVE
Out Of The Shadow
Sub Pop

Sub Pop sai grungen hulluina vuosina valtaisasti mediahuomiota, mutta vasta 2000-luvulla levy-yhtiö on muotoutunut todelliseksi vaihtoehtomusiikin airueksi. Äänekkäät angstirokkarit ovat saaneet antaa tilaa monipuolisempaan ilmaisuun luottavia nimille, joista tärkeimpänä loistaa The Shins. Lähituntumassa seuraa kuitenkin All Night Radion kaltaisia fantasiapoppareita, eivätkä kovin kauas jää uutuuslevyjensä myötä esittäytyvät Rogue Wave ja The Helio Sequence.

Rogue Wave on pitkälti multi-instrumentalisti/biisinikkari Zach Roguen luomus – mies on rumpuja sekä muutamia satunnaisia kosketinosuuksia lukuun ottamatta hoitanut koko Out Of The Shadow'n purkituksen. Mukaan studioon on kelpuutettu sekalainen seurue kavereita ja hengaajia, jotka ovat tuoneet levylle pienen, mutta piristävän lisämausteen. Rogue Waven musiikissa on samanlaista vapautuneisuutta kuin Badly Drawn Boylla, mutta timantinkovat pophelmet antavat vielä odotuttaa itseään.

The Helio Sequence on astetta kimurantimpi tapaus. Brandon Summersin ja Benjamin Waikelin muodostaman duon kuningasajatuksena on ollut yhdistää meluryöpsähdykset, electronica ja pop-sensibiliteetti toimivaksi paketiksi. Paikoin se heiltä onnistuukin, mutta päällimmäinen tunne Love And Distance -levystä on erilainen kuin Spiritualizedin, My Bloody Valentinen ja Jesus And Mary Chainin pääteosten jälkeen. Tämä levy ei riko rajoja, eikä edes kovin vahvasti venytä niitä. 

Lisää luettavaa