ROISIN MURPHY: Overpowered

Arvio julkaistu Soundissa 11/2007.
Kirjoittanut: Tero Alanko.

Yllättävä Ruby Blue -albumi (2005) taisi olla väärä hälytys. Matthew Herbertin tuottama levy ihastutti rohkealla musique concrete -äänimaailmalla mutta myös kestävillä sävellyksillä.

Arvio

ROISIN MURPHY
Overpowered
EMI

Yllättävä Ruby Blue -albumi (2005) taisi olla väärä hälytys. Matthew Herbertin tuottama levy ihastutti rohkealla musique concrete -äänimaailmalla mutta myös kestävillä sävellyksillä. Nyt Róisín Murphy on palannut tamppaamaan samojen diskojen lattioita, joilla hän viihtyi Molokon singlesuosikkien solistina.

Róisín Murphy päätyi hittiduon laulajaksi ainakin osaksi piukan puseronsa takia. Hän ei ole vieläkään kovin tunnistettava eikä karismaattinen laulaja – Björkiä tai edes Alison Goldfrappia ei kannata mainita samassa lauseessa. Kun levyllä on vähän muita kiinnekohtia, Róisínin kiva ääni tuntuu riittämättömältä.

Overpowered-albumi on tehty selvästi eri lähtökohdista kuin edeltäjänsä. Nyt tuottajiksi ja kirjoituskumppaneiksi on tilattu brittiläistä 2000-luvun hittisoundia muokanneita miehiä, kuten Richard X ja Andy Cato. Levyllä käydään luontevasti läpi tyylejä 70-luvun diskosta ja 80-luvun acidhousesta sopivan viistoon uuden vuosituhannen elektroon asti. Vaikka matka kulkee halki vuosikymmenten, maisemat eivät juuri vaihdu.

Ensimmäiset singlet Overpowered ja Let Me Know maistuvat liian tietoisesti hiteiksi kirjoitetuilta. Joukon jokerikortiksi saattaa osoittautua söpösti särisevä Movie Star, joka tuo mieleen Yazoon. Tietenkin ilman Alison Moyet’n muhkeaa ääntä.

Lisää luettavaa