ROYAL TRUX: Veterans Of Disorder

Arvio julkaistu Soundissa 09/1999.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Neil Hagertyn ja Jennifer Herreman epäkunnioittava käytös rockin oikeaoppineisuutta kohtaan jatkuu. Accelerator -albumilla jonkinasteisen läpilyönnin tehnyt Royal Trux jos mikä tykittää John Calen vanhan biisin määrittelemää dirty ass rock 'n' rollia.

Arvio

ROYAL TRUX
Veterans Of Disorder
Domino

Neil Hagertyn ja Jennifer Herreman epäkunnioittava käytös rockin oikeaoppineisuutta kohtaan jatkuu. Accelerator -albumilla jonkinasteisen läpilyönnin tehnyt Royal Trux jos mikä tykittää John Calen vanhan biisin määrittelemää dirty ass rock 'n' rollia. Herreman räävitön laulu hakee vertaistaan eikä Hagertyn käninä ole yhtään esteettisempää. Kitaraosuutensa Hagerty tuntuu heittävän edelleen lonkalta piittaamatta paljoakaan perinteisestä osumatarkkuudesta.
Veterans of Disorder häiriköi kautta linjan, mutta SickAzz Dogilla Roayl Truxin sekoilu menee muita biisejä pidemmälle. Yhdeksänminuuttisella Blue Is The Frequencyllä kitara tarjoaa aluksi törkyisen rockin sijasta orgastista jazzsointia, mutta loppua kohti soitto muotoutuu bluesjamin kautta revitteleväksi bakkanaaliksi.
Veterans Of Disorder on kiitettävän holtiton levy, mutta Acceleratorin rinnalla sittenkin lievä pettymys.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa