Levyn kansitarra hehkuttaa, että tässäpä teille laulaja, joka nousi maineeseen esiintymällä netin välityksellä kellarikämpästään. Kuinka ankea täytyy levyn olla, jos jo mainostarra on noin pateettinen?
No, eihän tämä skottineidon debyytti järin kaksinen ole. Pelkillä perkussioilla säestetty I Wish I Was A Punk Rocker (With Flowers In My Hair) -single on levyn ehdottomasti kiinnostavin hetki, tosin senkin kortit on pelattu jo ensi kuulemalla. Muuten levy pitää sisällään ihan nätisti, joskin persoonattomasti, laulettua poppia, joka on hiottu mahdollisimman särmättömäksi. Sheryl Crow kuulostaa tämän rinnalla rajulta.
Viehättävää levyssä on sen orgaaninen ja vanhahtava soundi, joka tosin on tapettu kuoliaaksi ammattiinsa kyllästyneillä studiomuusikoilla. Ikävintä tässä on kuitenkin se, ettei epäonnistumista mitenkään voi laittaa laskelmoidun tuotannon syyksi. Sandin sävellykset nimittäin ovat luvattoman tylsiä, juuri sellaisia mitä soittolistasävellysautomaatti tekisi, jos saatana sellaisen menisi luomaan.