THE SOFT PACK: The Soft Pack

Arvio julkaistu Soundissa 2/2010.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.

Nämä neljä kalifornialaisjannua saivat ensin palstatilaa siunaamalla bändinsä nerokkaalla nimellä The Muslims. Sen jälkeen huomiota herätti ryhmän päätös vaihtaa nimi tylsimpään mahdolliseen. Harvinaisen typerää vai tuplanerokasta?

Arvio

THE SOFT PACK
The Soft Pack
Heavenly Records

Nämä neljä kalifornialaisjannua saivat ensin palstatilaa siunaamalla bändinsä nerokkaalla nimellä The Muslims. Sen jälkeen huomiota herätti ryhmän päätös vaihtaa nimi tylsimpään mahdolliseen. Harvinaisen typerää vai tuplanerokasta?

Joka tapauksessa The Soft Packin esikoistäyspitkä on mainio rocklevy, jonka hyväntuulisessa ja konstailemattomassa rokkauksessa on jotain hyvin virkistävää. Se on niitä levyjä, joista on paljon helpompaa vain digata kuin yrittää perustella syitä siihen. Tuhannet bändit ovat kohkanneet näillä soinnuilla ja soundeilla aiemminkin, ja vertaukset The Strokesiin ovat väistämättömiä, mutta toisaalta pojat ovat selvästi vähintään yhtä vaikuttuneita Nuggets-kokoelmista. Levylle on tallennettu juuri se tekemisen riemu ja hälläväliä-asenne, minkä puute tyssäsi The Hivesin uran läpimurtolevyksi tarkoitetun Tyrannosaurus Hivesin kohdalla. Toivottavasti The Soft Packille ei käy samoin.

”Aw c’mon”, kuuluu C’mon-starttibiisin kertsi ja se kertoo olennaisen. Matt Lamkinin huolettoman lakoninen laulu, pidättelemättömästi roiskiva rumpali Brian Hill ja rupisen säröiset sähkökitarat tekevät sen mitä pitääkin. Garagerockestetiikkaan sopii myös halpissynan ujellus siellä täällä.

The Soft Packille on helppo povata keskivertorockbändiä isompaa suosiota, sillä debyytillä on useampikin julmetun hieno biisi. Häiriintyneellä kitarasoololla varustettu renkutus Down On Loving, heleästi poppaava More Or Less ja dramaattisesti tunnelmoiva Mexico tuovat albumille kaivattuja nyansseja. Muutama raita toki sortuu perusvatkaukseen, mutta niidenkin kohdalla bändin riemukas ote pitää homman pinnalla.

Levyn päättävä krautrock-pala Parasites on hyvä osoitus The Soft Packin viehätyksestä. Biisissä ei käytännössä tapahdu juuri mitään, mutta silti se jaksaa kiehtoa kerta toisensa perään.

Kitaristi-laulaja Matt Lamkin, albuminne kuulostaa siltä, että sen äänittämiseen ei mennyt kovin kauan?

– Pitää paikkansa, sillä levy äänitettiin suurimmaksi osaksi noin viikossa. Soitimme kaikki samassa huoneessa yhtä aikaa, koska halusimme taltioida saman fiiliksen, mikä on keikoillamme.

Luuletko, että albumista olisi tullut parempi, jos teillä olisi ollut kuukausia studioaikaa?

– En usko, että se olisi toiminut tämän levyn kohdalla, mutta jonain päivänä haluan mahdollisuuden siihenkin.

Missä vaiheessa The Soft Pack mielestäsi on tällä hetkellä?

– Meillä on vasta yksi albumi tehtynä, joten toivottavasti ainakin kourallinen on vielä edessä. Luulen, että meillä on alkamassa uusi vaihe urallamme. En tosin ole varma, että mikä vaihe, mutta toivottavasti hyvä.

Mitä muita nimiä mietitte ennen kuin päätitte olla The Muslims?

– En muista enää niin kauas. Sen sijaan muistan, että valitessamme uutta nimeä oli meillä The Soft Packin vaihtoehtoina muun muassa Spray ja Bodysurfer.

Nettisivuillanne pyydätte ihmisiä kutsumaan teidät koteihinsa soittamaan. Onko tullut hyviä kutsuja?

– No joo, eräätkin tyypit tarjosivat pomonsa kotia keikkapaikaksi. Luulen, että pomo ei ole tietoinen asiasta. Olisi hauskaa tulla vaikka sinun kotiisi soittamaan, mutta meillä ei taida olla tällä hetkellä varaa siihen.

TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN

Lisää luettavaa