SQUAREPUSHER: Ultravisitor

Squarepusherina tunnettua essexiläistä Tom Jenkinsonia on pidetty kautta voitokkaan uransa yhtenä drum & bassin ja yleensä modernin elektronisen musiikin avantgardistisimmista hahmoista. Hän hallitsee suvereenisti paitsi LTJ Bukem-maisen kevyen kelluttelun, myös hyvän ystävänsä Aphex Twinin äänitaiteeseen viittaavan musertavan häiriöelektron. Ja suurin piirtein kaiken siltä väliltä.

Bassolla ja rummuilla aloittanut Jenkinson intoili teininä isänsä dub- ja jazzrocklevyistä, mutta humaltui 1990-luvun alussa Detroitin teknosta ja päätti hankkia itselleen samplerin. Tähän mennessä selkeimpänä merkkipaaluna toimii vuoden 1997 postmoderni taidonnäyte Hard Normal Daddy, mutta eipä tuore Ultravisitor juurikaan jää tuon huippuhetken taakse ainakaan intensiteetissä.

Albumi lipuu eteenpäin tyylikkäästi kuin hyvin rakennettu keikka; se hengittää välillä rauhaisammin paahtaakseen taas kohta päälle kuin pikajuna. Hienostuneet teemat tekevät tilaa särmäisille purkauksille ja jopa instrumenttisooloille. Tämä jaksottelun maku ei ole sattumaa, sillä iso osa kiekon materiaalista on äänitetty livenä Ison-Britannian ja Pohjois-Amerikan kiertueilla.

Näinä päivinä alkaa olla jo aikamoinen klisee kutsua musiikkia "elokuvalliseksi", mutta tuo tuttu määre pukee Squarepusherin uutukaista paremmin kuin hyvin. Jenkinson itse tosin kutsui Ultravisitoria hiljan lehtihaastattelussa "kauneuden ja kauhun spektaakkelikseen", ja onnistui varmasti tässä määrittelyssään paremmin kuin valtaosa musiikkikriitikoista.