STARFLOWER: Ceasefires

Arvio julkaistu Soundissa 2/2010.
Kirjoittanut: Sami Nissinen.

Porilaisella Starflowerilla on asiat mallillaan. Yhtye löysi omin miehityksin äänittämälleen Moment In The Sun -debyytilleen (2006) julkaisijan ruotsalaisesta Music Is My Girlfriend -levymerkistä. Kotimaisen Suomen Musiikin siipien suojiin siirtyneestä yhtyeestä yritetään kai nyt leipoa Suomen Keanea tai Cold­playta.

Arvio

STARFLOWER
Ceasefires
KHY Suomen Musiikki

Porilaisella Starflowerilla on asiat mallillaan. Yhtye löysi omin miehityksin äänittämälleen Moment In The Sun -debyytilleen (2006) julkaisijan ruotsalaisesta Music Is My Girlfriend -levymerkistä. Kotimaisen Suomen Musiikin siipien suojiin siirtyneestä yhtyeestä yritetään kai nyt leipoa Suomen Keanea tai Cold­playta. Lähtökohtana se on suunnilleen samankaltainen kuin yrittäisi tuunata postimyyntikitarasta Fenderiä. Sympaattisen ja herkän Starflowerin lapsentaudit ja kauneusvirheet antaisi mielellään anteeksi, jos yhtye pyrkisi löytämään musiikissaan edes jotain omaa ja tuoretta. Näin ei kuitenkaan ole.

Starflower on mitä ilmeisemmin halunnut tehdä klassisen indiepop-levyn, mutta valitettavasti lopputulos kiteyttää lähes kaikki lajityypin väsyttävimmät piirteet. Levyn 15 kappaletta kertaavat stadionmittakaavan ”indierockin” kliseitä hävyttömästi ja peittelemättä. Lepsu yhtyesoitto ja laulaja-kitaristi Antti Ojalan ohut ja ”haikea” laulu eivät kannattele niitä lainkaan.

Vielä huolestuttavammaksi tilanne muuttuu, kun tarkasteluun otetaan itse sävellykset. Intron jälkeinen avaus­raita You King on ensisingleksi hämmästyttävän ponneton ja pitkäveteinen brittipop-pastissi. Rumpusovituksellaan epäsuorasti Madchesteriin osoitteleva False Alarm on kuin The Charlatansia ilman kunnollista groovea. Seesteisemmissä tunnelmanumeroissa yhtye pärjää paremmin, ja esimerkiksi polveilevaan sähköpianosoinnutteluun pohjautuva Only A Dream toimii mainiosti.

Lisää luettavaa