TALVIN SINGH: Ha

TALVIN SINGH
Ha
Island

Vaikka "moderni" ja "etninen" eivät suinkaan edusta toisensa pois sulkevia vastakohtia, Talvin Singhin ja Bill Laswellin kaltaisia tyylikkäitä konseptuaalisia moniottelijoita löytyy musiikkibisneksestä edelleen aika niukalti. Tilanne kummastuttaa jo siitäkin syystä, että muun muassa näillä upeilla levyillä tarjoiltu hekumallisen ekumeeninen musiikki kuvaa elämäämme Stanley Kubrickin avaruusseikkailun vuotta erinomaisesti.
Lontoon Leytonstonessa syntynyt intialainen Talvin Singh onnistui nappaamaan debyyttialbumillaan OK (1999) himoitun Mercury Music Prizen, ja tuntuikin sen jälkeen aktivoituvan liki pitelemättömään matalalentoon. Aikanaan Björkin ja Sun Ran kanssa työskennellyt tablisti/ohjelmoija yleni kollaboroimaan David Bowien, David Sylvianin ja Massive Attackin kanssa, tekemään musiikin Tarsemin esikoisleffaan The Cell ja työstämään remiksejä Madonnalle.
Siinä missä orgastinen OK oli monitahoinen ja progressiivinen voimannäyttö, Ha katselee samoja rakennusaineita popnäkökulmasta. Tuhansia vuosia vanhasta pohjoisintialaisesta musiikkiperinteestä ja Lontoon omasta hip hopista eli drum 'n' bassista lähdetään taas liikkeelle, mutta Singh rajoittaa biisien rönsyilyä, eikä muutenkaan näyttäydy yhtä tuhlailevana kuin debyytillään. Vieraiden parhaimmistoon lukeutuvat mandoliinin karnaattiseen musiikkiin importoinut nerokas U. Shrinivas ja sarangia aina selkäpiitä karmivan hienosti soittava Ustad Sultan Khan.
Talvin on Trilok Gurtun, Zakir Hussainin ja Karsh Kalen kanssa pääosassa myös newyorkilaistuottaja Bill Laswellin kunnianhimoisella Tabla Beat Science -hankkeella. Parin vuosikymmenen ajan avantgardismin etuvartiossa viihtynyt näkijä julkaisee musiikkia hurjaa tahtia, mutta onneksi tulvan seasta erottuu edelleen Tala Matrixin tapaisia mestariteoksia. Ikiaikaisessa perinteessä kiinni oleva albumi antaa tablistien taiteen hengittää vapautuneesti kommentoiden tapahtumia hillityllä tavalla. Aina siirtomaaherra-asennetta karttava Laswell onkin mitä parhain hakkeri myös tässä pohjoisintialaisessa rakkauden talossa. Ha ja Tala Matrix täydentävät toisiaan: ensinmainittu tarkastelee aikaamme ja kulttuuriamme lännessä varttuneen uteliaan intialaisen silmin, jälkimmäinen on puolestaan tiedostavan amerikkalaisen syvä kumarrus parhaimmillaan mielikuvitukselliseksi ilotulitukseksi yltyvän tablansoiton jylhälle perinteelle. Satunnainen matkailija saattaisi kuvitella painotusten menevän täsmälleen päinvastoin, mutta siinä missä Laswell lähinnä tyytyy tarkkailemaan, Singh ponnistelee uutterasti kohti tuntematonta.