TELENOVELAS: I Am The Destroyer

Arvio julkaistu Soundissa 10/2013.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.

Arvio

TELENOVELAS
I Am The Destroyer
Plastic Passion

Tätä yhtyettä kaupattiin avaruusrockina, joka kummeksutti ensin kovastikin ennen kuin hoksasin, että stoner-bändit ja muut raskaamman rockin veivaajat ovat omineet tyylilajin niin suvereenisti, että popimpia sisäavaruusmatkailijoita ei heti tajua yhdistää samaan porukkaan. Vaikka johtoajatuksesta myöhemmin saakin kiinni, mielikuvageneraattori sijoittaa Telenovelasin pikemminkin 90-luvun suomalaiseen indie-kenttään.

Yhtye on ärsyttävästi nimennyt jäsenensä ja biisinsä niin osoittelevan humoristisesti, että pitää pohtia kuinka tosissaan bändi haluaa itsensä otettavan. Jos muun muassa Von Hö££e ja Bácchus Övermuch 6 ½ -nimiset taiteilijat esittävät esimerkiksi kappaleita kuten Intergalactic Debauchery At The Red Light District Of The Moon, niin on turha itkeä, että bändi kuitataan vitsiksi. Vaikka Telenovelas sisältää jäseniä Wojciechin kaltaisista maineikkaista indie-nimistä, tällainen mystiikka on tarpeetonta.

On sääli, jos porukan pointti menee ohi, sillä juuri edellä mainitun nimihirviön, vahvasti Hawkwindille niiavan Spacetrainin ja uljaan Black Curtainsin kaltaisia sulavasti uloimmille kiertoradoille singahtavia sävelsatelliitteja levyltä kyllä löytyy. Liekö omaa ajatusvammaa, mutta jonkinlainen sievistely häiritsee innostumasta I Am The Destroyerista aivan täysillä.

Lisää luettavaa