Jonkinasteisen syntsavelhonkin maineesta 1980-luvulla nauttinut muusikko-tuottaja Thomas Dolby on päättänyt lähes kaksikymmenvuotisen julkaisutauon. Muiden muassa Foreignerin ja Def Leppardin levyillä soittanut ja Joni Mitchelliä ja Prefab Sproutia tuottanut Dolby tulee Astronauts & Heretics -albumin (1992) jälkeen yllättävän orgaanisena ja perinteisenä.
Uuden albuminsa Thomas Dolby jakaa kolmeen osaan, joiden laulut kuvastavat elämää kuvitteellisilla maanosilla. Urbanoian ahdistusta Dolby maalaa aluksi lähes Grace Jonesin veroisesti sykkivällä Nothing New Under The Sunilla. Spice Train tihkuu lähi-itäistä eksotiikkaa ja A Jealous Thing Called Loven kevyesti bossanovainen viihteellisyys tuo mieleen Burt Bacharachin huolitellut laulut.
Imogen Heapin munniharppu alleviivaa The Toad Lickersin kantrisuutta ja vankilalaululla 17 Hills samaa tekee Mark Knopflerin kitara. Vaikka Oceania onkin Thomas Dolbyn matkaamista mantereista rauhallisin, niin To The Lifeboats ennakoi lopulta kovia aikoja: ”I’ll be the last to leave the bridge/the last rat off your ship, England!”
Hienovaraisen pehmein soundein paluualbuminsa rakentanut Thomas Dolby näyttää tunnistavan laulusolistisen rajallisuutensa, koska setin kakkoslevyllä biisit soivat instrumentaaleina.