Sisäkannen bändikuva näyttää naamiaisissa napatulta. Aivan kuin Trembling Bellsin jäsenet eivät olisi kotonaan helmet kaulassa ja hölmöissä 1960-luvun vaatteissa. Samalta aikakaudelta noudetun musiikin parissa he onnistuvat paljon paremmin.
Kun esimerkiksi Mumford & Sons popularisoi folkia parhaansa mukaan, toimii sen vastavoimana lukuisia perinteestä tiukasti kiinni pitäviä bändejä, joiden kermaan Trembling Bells kuuluu. Skottibändin liikkeelle panevana voimana vaikuttaa rumpali Alex Neilson, jonka tausta on improvisaatiossa ja freejazzissa. Hänen oivaltavan soittonsa ohella valokeilaan nousee laulaja Lavinia Blackwall, jonka koulittu sopraano kuulostaa välillä niin Sandy Dennyltä, että väkisin tulee mietittyä, millainen neidon oma ääni mahtaa olla.
Abandoned Love -levyn kokeellisessa folkrockissa painotus on rockin puolella. Yhtye ei hissuttele, vaan rutistaa toisinaan melkein garage-hengessä ja maustaa soundiaan Farfisa-uruilla. Heidän musiikilliseen dieettiinsä kuuluu taatusti myös jotain Liege & Liefiä hapokkaampaa.
Soittajien romuluista svengiä ihastellessa toivoisi edes parin kappaleen venähtävän kunnon jameiksi. Toisaalta yhtye ei väistele tarttuvia melodioita, vaan suorastaan ylpeilee niillä. Abandoned Love -levyllä erilaiset elementit sulautuvat toisiinsa harvinaisen hienosti.