Sydän, Sydän -yhtyeen laulaja-kitaristi Tuomas Skopa palaa rikospaikalle hallitun kaaoksen pyörteissä. Arki ei nappaa -soolodebyytti kuulostaa maaniselta ja tuoreelta, paljon muultakin.
Alleviivatessaan otsikkoaan Skopa luettelee tv:n ohjelmatietoja, uutisotsikoita ja gallup-tuloksia. Toisaalta teksteistä löytyy myös mielenkiintoisella tavalla hämmentävää ristivalotusta ja oivalluksia. Levy tonkii ihmisten motiiveja inhorealistisesti ja hauskasti.
”Normaali” näyttäytyy absurdina esimerkiksi Samu Haberin haastattelu -kappaleessa. Skopan tulkitsemana Sunrise Avenue -solistin maailmanvalloitus-sitaatit saavat ”totisesti” uuden ilmeen. Arki ei nappaa on ajankuva, jonka arvoa ajankohtaisimmat ja banaaleimmat media-viittaukset tulevat pitkässä juoksussa nakertamaan.
Vaikka kuulijaa viedään mielentilasta toiseen hengästyttävillä käänteillä, älyttömyyksiin – vai pitäisikö sanoa taidepaskaan – ei sorruta. Kokeellisuuden vastapainoksi sävellyksistä löytyy tarttuvaa melodisuutta.
Sovitukset hyödyntävät laajaa, munaleikkurista mandoliiniin ulottuvaa soitinarsenaalia kekseliäästi. Vaikka kappaleissa käytetään eri nauhoitusnopeuksia, ja uuden tekniikan mahdollisuuksia, levy ei soundaa häiritsevästi kokoon kursitulta. Ja mikä parasta, arkista särökitaraa ei kuulla lainkaan.
En ole törmännyt tällaiseen levyyn aikaisemmin.
Soundi tavoitti Tuomas Skopan hetkenä ennen arkista lumenluontiurakkaa.
Arki ei nappaa on erikoinen levy. Miten kuvailisit sitä ihmisille, jotka eivät ole koskaan kuulleet musiikkiasi?
– Levy yrittää luoda siltaa populaarimusiikin ja kokeellisemman musiikin välille. Se ei ole varsinaisesti kumpaakaan, mutta flirttailee aidan molemmilla puolilla. Se houkuttelee kokeellista musiikkia kuuntelevia ihmisiä hoilaamaan kertosäkeitä, ja toimii toivottavasti myös toisin päin.
Levyllä kuullaan paljon erikoisia soittimia. Annatko muutaman esimerkin?
– Mä olen itse asiassa sopivasti keittiössä. Kurkataan kaappiin… Uunipeltejä on käytetty virvelinä. Yhdessä biisissä on munaleikkurisoolo. (Soittaa munaleikkuria.) Tämä on ihan loistava. Tulitikkuaskeja ja masennuspillereitä olen käyttänyt sheikkerinä. Pilleripurkki oli jäänyt edelliseltä asukkaalta, mutta en tiedä mitä ne oli. En uskaltanut maistaa.
– Sitten on hirveästi soittimia, joita en osaa soittaa, esimerkiksi viulu, mandoliini, balalaikka ja sitar. Kun ei tiedä mitä tekee, tai edes miten soitin viritetään, musiikkiin tulee väkisin uutta kulmaa.
Laulat muun muassa tv-ohjelmatietoja ja lehtiotsikoita. Miksi?
– Tekstien sisältö myötäilee aikakauslehden rakennetta. Siellä on siis kaikkea telkkarin ohjelmatiedoista haastatteluihin ja raportteihin. Se oli sellainen helppo muotti: kaikki perustuu oikeastaan Metro-lehden antiin.
Kappaleessa Samu Haberin haastattelu lauletaan keskitysleirimusiikista. Miten teksti syntyi ja miksi juuri Samu Haber?
– Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, se oli sattuma. Mulla oli muutamaa tekstiä vaille sanat kasassa, nappasin Metro-lehden käteen ja tökkäsin sormella summassa jotain haastattelua. Olin päättänyt, että mitä ikinä sieltä tulee, väännän siitä kappaleen. Vaikka väkisin.
Teksti pohjaa Haberin haastattelusitaatteihin. Kenelle Teosto-korvaukset kuuluvat?
– Hyvä kysymys. Mä kyllä vilpittömästi toivon, että ne tulee mulle. Niin mä olen ne ainakin merkannut. Samulle tulee niin hyvin niistä omista, että ei kai sitä kiinnosta.
– Juuri kun sain levyn valmiiksi, Metro-lehdestä tuli puhelu. Säikähdin, että nyt tulee haastetta, mutta se oli onneksi vain haastattelupyyntö. He sanoivat, ettei oikeuksista mitään riitaa tule, se on selvä homma.
Antti Karkiainen