Kitaristi-säveltäjä Raoul Björkenheim on asettanut UMO:n nuottitelineille tunnin verran vimmattua uutta suomalaista jazzia. Veteraanipuhaltaja Juhani Aaltonen, harppu- ja pianotaiteilija Iro Haarla sekä UMO:n monet kyvykkäät solistit nostattavat peitsensä kohti perinteistä big band -estetiikkaa. Ruorissa on Yhdysvaltojen ja Suomen välillä navigoiva, ihanasti umpihullu kapteeni Björkenheim.
Harmonia on tiheätä kuin paksuin tihkusää. Koko orkesterille hengähdyshetkien jättäminen kuitenkin tasapainottaa ison orkan massiivisimmatkin hyökkäykset. Björkenheimin kitaran ohella pääasiallisena solistina kuultava Aaltonen sanoo soittimellaan sanottavansa ihastuttavan moni-ilmeisesti. Haarlan oivaltava lähestymistapa instrumentteihinsa taas rauhoittaa, keskittäen kuulijan huomion yli kiihkeimpienkin äänirunoelmien. Kurssia pitää – ja tarvittaessa ei pidä – rumpaliässä Markus Ketola yhdessä basisti Ville Huolmanin kanssa.
Makutottumuksiltaan makeahampaisimmat musiikin ystävät pysykööt kauempana Björkenheimin uusista, pippurisista keitoksista. Jos jazzia arvioitaisiin samoin kuin jalapenoja, kattilallinen The Sky Is Rubya nautitaan ”omalla vastuulla”, vaikkakaan se ei ole ”tappava”.