Maailmassa, jossa Good Charlotten tapaisia yhtyeitä markkinoidaan lapsille punkrockina, Don Lettsin ja Peter Cliftonin suttuisen dokumentaation vuosien 1977-78 brittiläisestä punkista tulisi kuulua peruskoulujen opetusohjelmiin. Vielä parempi olisi, jos musiikin tunneilla kuunneltaisiin elokuvassa esiintyvien artistien levyjä. Tämä filmi kun edustaa punkin ”tee se itse” -perusajatusta myös tekniseltä toteutukseltaan. Kuva on rosoista ja rujoa, ja monin paikoin kameran mikrofonilla äänitetystä keikkamöykästä ei ota juuri selvää.
Filmille on taltioitunut kiitettävän laajakatseinen näkemys Lontoon punkkareista. The Clashin tiukka livemättö, The Slitsin atonaalinen taidekolistelu ja Alternative Tv:n reggaesessiot eivät ole musiikillisesti samasta puusta veistettyjä. Matkan varrella nähdään myös huumeita, itsensä viiltelyä ja Billy Idolin kalsarit. Bonuksena on Johnny Rottenin haastattelu vuodelta 1983. Se on viihdyttävä lisänäkökulma dokumenttiin, jossa ei liiaksi puhuta.