Wild Flagia tuskin kannattaa kuvailla tyttöbändiksi. Jos moinen kantautuu soittajien korviin, saattaa ruveta läski tummumaan. Saatepaperissakin muistetaan mainita, että aikoinaan riot grrrl -ympyröissä rokanneen ryhmän ensimmäinen yhteinen työ oli ääniraita feministiseen !Women Art Revolution! – dokumenttiin.
Neljän aikuisen ja paikkansa tuntevan naisen muodostaman Wild Flagin musiikilliset juuret ovat yhtä lailla Sonic Youthin alkuaikojen vaarallisessa vaihtoehtorockissa kuin 1970-luvun rehdissä jytässäkin. Rupisesti piippaavat ja ujeltavat koskettimet tuovat mukaan garage-sävyjä. Carrie Brownstein soittaa kitaraa kekseliäästi kuten aina, mutta levyn tähti on hänen yhtyetoverinsa Sleater-Kinneystä eli luonnonvoiman lailla mätkivä rumpali Janet Weiss. Viime aikoina Weissin ainutlaatuista otetta on voitu ihailla etenkin Stephen Malkmus & The Jicksin levyillä.
Albumin soitto on äänitetty livenä ja lauluosuudet lisätty myöhemmin. Ei siis mikään ihme, että meininki on niin perkeleen eläväistä. Kahden laulajan käyttö tuo mukaan lisää kutinaa ja jännitettä. Komein näyttö upeiden naisten taidoista on Racehorse, joka runnoo läpi niin kuusiaitojen kuin tiiliseinienkin, mutta silti svengaa seksikäästi.