WILMER X: Lyckliga hundar

Pitkän linjan ruotsalaisbändeihin luettava Wilmer X vannoo yhä rehevän rootsisen rhythm & blues -pohjaisen rockin nimiin. Tämän päivän trendeille yhtye tekee myönnytyksen siinä, että levyllään vierailee sivurooleissa Backyard Babiesin ja Hellacoptersin miehistöä. Tavaramerkkeinä Wilmer X:llä ovat kuitenkin yhä bändin biisit kirjoittavan Nisse Hellbergin toivottoman murteinen laulu ja Jalle Lorenssonin mehevä huuliharpismi.

Absolut ensamilla Wilmer X "sortuu" Kentin sukuiseen soundilliseen ajanmukaisuuteen, mutta pääosin albumi ponnistaa huomattavan kaukaisilta ajoilta. Bändin juuret ovat pikemminkin Dr. Feelgoodissa kuin garagessa. Vi som blommar sent -biisin rytmissä yhdistyvät salakavalasti Stooges ja 60-luvun Tamla Motown ja Vägen söderutilla Wilmer X kokeilee kuinka hyvin rhythm & bluesilta sujuu twist. Mukavan ronskisti kulkeva levy paljastaa lukuisine sovituksellisine pikku jippoineen – esimerkiksiSjunde slöjan fallerin balkanilaisittain soiva haitari – ja viittauksineen johonkin entuudestaan tuttuun, ettei Wilmer X suhtaudu rockiinsa ylettömän vakavamielisesti. Lyriikkapuolella tämä kuuluu kouriintuntuvimmin miehisestä itsesäälistä nautiskelevalla raidalla Tyck synd on mej. Miehiä on syytä ymmärtää, koska meillä on omat ongelmamme, kuten jalkapallo, auto, olut ja se, että musiikki oli parempaa ennen vanhaan.

Lyckliga hundar -albumissa ei ole mitään radikaalia, mullistavaa tai muutoin ihmeellistä. Wilmer X on tehnyt "vain" railakkaan hyväntuulisen, maanläheisen ja ehdottoman viihdyttävän rocklevyn.