ZARA MCFARLANE: Until Tomorrow

28-vuotias lontoolainen Zara McFarlane ehti opiskella jazzin maisteriksi ja esiintyä muiden muassa Hugn Masekelan, Soweto Kinchin ja Jazz Jamaican kanssa ennen kuin hän julkaisi viime vuonna ep-levyn omalla kustannuksellaan. Nyt puolittaisesta debyytistä on jalostunut kaikin tavoin täysimittainen ensialbumi, jolla jazzin klassikot ovat tehneet tilaa omille alkuperäis­sävellyksille.
Brownswoodin kipparilla Gilles Petersonilla on syytä tyytyväisyyteen. Hän on napannut talliinsa laulajattaren, jolla on kaikki edellytykset pitkään uraan ja läpilyöntiin myös jazzpiirien ulkopuolella. McFarlene liitelee kolmen oktaavinsa ilmavissa rajoissa kuin pääskynen. Välillä hän hengähtää coltranelaisessa suvannossa ennen seuraavaa kurkotusta kohti korkeuksia. Pianovetoinen pikkuyhtye seuraa johtajaansa ihailtavan herkästi. Puhaltajat irtoavat sooloihin ja risteileviin improvisaatioihin, kun niiden aika koittaa.
Jos Until Tomorrow -albumi pitäisi määritellä yhdellä sanalla, se olisi jazz, mutta McFarlane ei tukeudu laulullisen jazzin toimintamalleihin yhtä tiukasti kuin esimerkiksi Melody Gardot. Jossain saattaa kuulua häivähdys Joni Mitchelliä, toisaalla pilkahtaa ehkä Erykah Badu. Mutta olivatpa vaikutteet kuinka korkealentoiset tahansa, niistä ei rakentuisi näin hienoa albumia ilman Zara McFarlanen poikkeuksellisen vahvaa persoonallisuutta.