Sunnuntait ovat soittolistoja varten.
Viime aikoina Ile Kallion nimi on ollut Soundin lukijoiden huulilla ennen muuta miehen Big Rock Band -kokoonpanon, ja ryhmän syyskuussa julkaiseman, mainion Right Now -pitkäsoiton tiimoilta.
Kysäistessämme monissa liemissä marinoitunutta maestroa Sunnuntaisoittari-vieraaksemme, ponnahti mielekäs teema pian pöydälle kuin itsestään:
– Naislaulajat ovat aina tehneet minuun vaikutuksen. Tässä siis pieni kokoelma siitä aarreaitasta, jonka avaimet meille on annettu. Laittakaa laitteet riittävän kovalle, istukaa pehmeästi ja silmät kiinni. Sitten painakaa play.
”Olin viaton 12-vuotias, kun Janis Joplinin täysin uskomaton laulanta järkytti niin, ettei happea meinannut saada.”
Ella Fitzgerald: All Of Me (alkup. esittäjä Ruth Etting, 1931; Fitzgeraldin versio vuodelta 1961)
– Pikkupoikana meillä oli kotona albumi nimeltä All Star Festival. Sieltä pomppasi esiin tämä Ella Fitzgeraldin lyömätön esitys. Tästä ei laulun svengi paljon parane.
Big Brother And The Holding Company: Summertime (albumilta Cheap Thrills, 1968)
– Luokkakaverini isoveljellä oli Big Brother And The Holding Companyn Cheap Thrills -albumi. Olin viaton 12-vuotias, kun Janis Joplinin täysin uskomaton laulanta järkytti niin, ettei happea meinannut saada. Järisyttävää.
Fleetwood Mac: The Chain (albumilta Rumours, 1977)
– Rumoursin vahvimpia raitoja. Tosin albumilla ei yhtään heikkoa olekaan. Stevie Nicks, Christine McVie ja Lindsey Buckinham tarjoilevat hienoa stemmalaulua ja Mick Fleetwoodin ja John McVien komppi on niukkuudessaan superia.
Dolly Parton, Linda Ronstadt & Emmylou Harris: Telling Me Lies (alkup. esittäjä Linda Thompson, 1985; Partonin, Ronstadtin & Harrisin versio vuoden 1987 albumilta Trio)
– Tässä on kolme ihanaa naista tehneet sellaista kimppatyötä, että oksat pois. Kuunnelkaa tätä yhteislaulua, se ei voi jättää ketään kylmäksi.
Bonnie Raitt: I Can’t Make You Love Me (albumilta Luck Of The Draw, 1991)
– Bonnie on loistava slide-kitaristi, mutta laulajana hän on vähintään yhtä hyvä. Itse asiassa huonosti sanottu, koska hän on molemmissa loistava. Minulla on ollut ilo nähdä Bonnie livenä kolme kertaa: Köpiksessä 1977, Puistobluesissa 2003 ja Porissa 2013. Joka kerta esiintyminen on ollut huippua.
”Adelella on se uskomaton taika, että kun hän avaa suunsa ja antaa laulun tulla, ei voi muuta kuin kuunnella.”
Adele: Set Fire To The Rain (albumilta 21, 2011)
– Adelella on se uskomaton taika, että kun hän avaa suunsa ja antaa laulun tulla, ei voi muuta kuin kuunnella. Hän ottaa kuulijan lempeään syleilyyn ja vie kokemukseen, joka on usein kipeä, mutta silti aina lohdullinen. Taikaa.
Florence + The Machine: Wish That You Were Here (albumilta Miss Peregrine’s Home For Peculiar Children – Original Motion Picture Soundtrack, 2016)
– Florence on luonnonlapsi, hänen äänensä kvaliteetti on välillä jopa kova, mutta se ei menoa haittaa. Jyhkeää musiikkia.
Jennifer Warnes: First We Take Manhattan (Leonard Cohen -tribuuttialbumilta Famous Blue Raincoat, 1987)
– Hieno tulkinta hienosta biisistä. Mausteen tälle antaa Stevie Ray Vaughanin unohtumaton kitarointi.
Norah Jones: Flipside (single, 2016)
– Norah Jonesin uutta tuotantoa. Vie minut mukanaan välittömästi. Pidätelty, mutta armoton meno.
Patti Smith: Gloria (albumilta Horses, 1975)
– Tämä oli ensimmäinen biisi, jonka Patti Smithiltä kuulin. Vuosi oli 1975 ja albumi nimeltään Horses. Olin myyty. Bändin ja Pattin suoritus oli alkuvoimaisuudessaan täysin aseistariisuvaa.
Tedeschi Trucks Band: Made Up Mind (albumilta Made Up Mind, 2013)
– Susan Tedeschi on erinomainen ja tyylitajuinen laulaja, ja Derek Trucks on ehkä maailman paras sliden soittaja. Yhdessä he tekevät vahvaa roots-musaa, joten nupit kaakkoon.
Siinäs kuulitte!
Sunnuntaisoittari: Ile Kallio & The Great Ladies
Ile Kallio Big Rock Band on:
Ile Kallio (kitara)
Patrik Eriksson (laulu)
Okko Laru (rummut)
Masa Maijanen (basso)
Puke Kataja (koskettime
Esa Niiva (tenorisaks
Sunnuntaisoittari-sarjan aiemmat osat täältä.