Eläkeläiset: Humpfonia-spektaakkeli ja kuuden vuoden Black Sabbath -odotus

16.11.2013 11:31

Eläkeläisten yhdestoista studioalbumi Humppakalmisto on juuri julkaistu. Perjantaina 15.11. Jyväskylästä käynnistynyt Suomen-kiertue päättyy Joensuuhuun lauantaina 16.11.

– No, meillähän on jonkinsorttinen kiintiö, montako keikkaa vuodessa tehhään. Noin 20 vuoden kokemuksella alkaa jo tietää, mitenkä pitkään ihteensä jaksaa naurattaa tämä pöljäily. Jos sitä hymyä joutuu lavalla feikkaamaan tai pelkästään viinalla ittensä riemuun pieksämään niin huonosti käypi. Nää orkesterin ”parit” aiemmat hautajaiset juontaa juurensa just siitä, että me on sanottu kaikkiin keikkatarjouksiin ”kyllä” ja loppuvuodesta on sitten oltu keskenämme tukkanuottaisilla paskojen fiilisten takia, urkuri-viulisti Onni Waris sanoo.

Miltä ensi vuosi näyttää?

– Keväällähän meillä on perinteinen Saksa-Hollanti-Puola-Tsekki -retki, mutta kyllä niitä keikkoja Suomeenkin riittää. Itse asiassa, maaliskuussa on tulossa varsinaista spesiaaliohjelmaa Kuopion kaupunginorkesterin kanssa – siis mahtava Humpfonia. Ensi kesänä on myös luvassa liuta festarikeikkoja sekä iteksemme että Humpfonian merkeissä… Mutta näistä tarkempaa infoa sitten kun jutuista saapi enemmän kertoilla.

Mennäänpä Humppakalmiston maailmaan. Eläkeläiset-asteikolla, kuinka onnistuneesta albumista nyt puhutaan?

– Miusta se on oikein mukava tekele. Kalmisto on hyvin paljon samanhenkinen ku orkesterin eka levy, Humppakäräjät. Harmiton, pöhkö, kevyt, konstailematon ja erittäin positiivinen. Rähinää ja räkätystä on vähemmän ku esimerkiksi edellisellä kiekolla. Toki joku saattaa marmattaa, jotta liian kesy albumi vaan samahan se on keikoillakin: jos ollaan liian kännissä niin puolet marmattaa, jotta ”paskoja olitte, rahat takasi” – jos ollaan järjissämme niin puolet marmattaa, jotta ”tylsiä olitte, rahat takasi”!

Humppakalmiston biisit tulevat trad-osastolta eli teidän ei tarvinnut kysyä lupia niiden levyttämiseen. Tämä taisi olla eräänlainen helpotus?

– No, perkele, kun puhuttiin ekan kerran trad-levystä niin mie rähisin, jotta ”vain miun kuolleen ruumini yli” ja tässä sitä nyt ollaan, Waris hymähtää.

– Aluksi epäilytti kyllä kovasti, että tästä tulee ihan skeidaa, soopaa ja sekundaa. Hirvitti aina siihen asti, kun ruvettiin Hienosen Ension kanssa tekemään ensimmäisia demoja maniska-harmooni -pohjalta ja kun niistä tuli ihan kahjoja niin oltiinkin yhtäkkiä selkeesti voiton puolella. Hitonmoinen läjä oli kasassa biisejä – taisi olla 28 rallia, joista tehtiin studiossa 24. Levylle laitettiin 16 ja keväälle jäi julkaistavaksi sitten jotain kahjoa kanssa. Meillähän päättyi yhteistyö Stupido-levy-yhtiön kanssa viime keväänä ja tuntui järkevältä tehhä jotain heti uudelle isännälle eli Akun Tehdastuotannolle. Trad-levy oli näppärä ratkaisu ja samalla saatiin lisää aikaa käännöslupa-asioiden setvimiseen. Meidän A&R:lle eli Torvisen Juhalle taisikin jo lähteä noin sadan biisin käännökset tulevia koitoksia varten…

– Tuorein ”käännöslupatoilailu” liittyy trad-meiningistä huolimatta Humppakalmistoon. Kuten sanottua, levyn kaikki kappaleethan ovat joko trad tahi sitten niin vanhoja, että ne ovat jo vapaata riistaa, eli bluesklassikoita, negrosprituaaleja, virsiä, kansanlauluja ja muuta. No, levylle tehtiin sitten oikein oivallinen versio Proclaimers-yhtyeen kappaleesta 500 Miles500 humppaa siis. Tsekkasin Teostosta, jotta juu 500 Miles, trad-biisi, tehhään poijes. Tehtiin poijes. Sitten ruvettiin täytteleen levyn credits-listaa ja jotenkin eksyin Youtubeen kattoon Dubliners-yhtyeen versiota 500 Milesistä ja perkele – eri biisi! Sherlock Holmesin hattu päähän ja setvimään asiaa ja vot – eri biisi. Paniikkiviesti Akun Tehtaalle, jossa oli jo miksaukset käynnissä ja masteriakin jo kohta pukkasi. Aaargh! Pistin Torviselle kymmenessä minuutissa kursitun englanninkielisen version tekstistä ja Torvinen rupesi pommittaan parin päivän varotusajalla käännöslupaa… Eikä tullu! Nooh, kiiruusti vaihettiin toinen biisi tilalle, jotta saatiin masteroitua aikataulussa ja matsku kerkesi tehtaalle… No, samana päivänä, ku masterit ja muut lähti etiäpäin, tuli lupa. Ei vaihettu enää kappaletta. Tilalle tuli muuten biisi Vanhan ukon humppa.

Minkä biisin käännöslupien selvittämisessä on kestänyt pisimpään?

– Black Sabbathin Heaven And Helliä jallitettiin kuusi vuotta, kunnes luvat heltisi. Pixiesin Monkey Gone Heavenia ja Holiday Songia venttailtiin kans joku 5 vuotta!

Tässäpä vielä tuoreen Humppaa veressä -kappaleen video:

Lisää luettavaa