Suomenkielisen raskaan musiikin kärkinimiin kuuluvan Mokoman laulaja Marko Annala julkaisee keväällä esikoisromaaninsa. Annala kertoo kirjallisen teoksen olleen ajatuksissa jo kauan ennen Mokoman perustamista ja kirjalliset taipumukset myös näkyvät yhtyeen sanoituksissa.
– Se on haave, joka on ehkä jäänyt lyriikankirjoittamisen ja musiikin alle – minkä olen kuitenkin hyväksynyt. Ei ole ollut tarvetta ilmaista itseään näin, mutta nyt se halu ja keinot tarinan kirjoittamiseen löytyivät, Annala kertoo.
Värityskirja on muodoltaan autofiktiota eli omiin kokemuksiin pohjautuvaa, mutta tarinaa kerrotaan normaalia omaelämäkertaa kaunokirjallisemmin. Jos valittavana on ollut hyvä tarina tai totuus, on Annala valinnut mieluummin hyvän tarinan. Muotoon ovat vaikuttaneet ihan käytännön syyt, kuten kirjoittajansa hatara muisti.
”Olen ollut kirjoittaessani raadollisen rehellinen. Välillä vähän pelkään sitä puolta itsessäni, koska se on samalla vähän tyhmä…”
– Meikäläisen muistilla ei hyvää omaelämäkerrallista kirjaa pystyisi kirjoittamaan! Toki sama ongelma on minkä tahansa muunkin omaelämäkerrallisen tekstin kanssa, mutta tässä se ikään kuin tiedostetaan enemmän.
– Minulla on ollut idea toteutustavasta olemassa jo vuosikausia, mutta itse kirjoittaminen oli yllättävän nopeaa ja intensiivistä. Varsinainen kirjoitusprosessi alkoi, kun minulla oli tyyliin puolet sisällöstä ranskalaisilla viivoilla ylhäällä. Alle vuodessa se syntyi, mutta harva varmaan kirjoittaa niin monta tuntia päivässä kuin mitä minä pystyin.
Maaliskuussa julkaistava Värityskirja on nyt viimeistelyvaiheessa ja Annala kertoo fiiliksen vaihtelevan laidasta laitaan. Hän kertoo muistuttelevan itseään siitä, ettei kirjaa julkaistaisi, mikä se ei olisi taiteellisesti arvokas. Siitäkin huolimatta pieni epäilys hiipii välillä tajuntaan.
– Välillä en haluaisi julkaista koko kirjaa. Kuten kustantajan kuvauksessa sanotaan, olen ollut kirjoittaessani raadollisen rehellinen. Olen yleisesti ottaen hyvin rehellinen persoona ja välillä vähän pelkään sitä puolta itsessäni, koska se on samalla vähän tyhmä: se ei tajua, ettei elämä välttämättä aina palkitse rehellisyyttä sillä tavalla kuin kuvittelen, Annala myöntää.
– Onhan tämä kaiken kaikkiaan itselleni aika omituinen juttu. Olo on kuin silloin ensimmäisiä demoja levy-yhtiöille lähettäessä, kun tässä odottaa palautetta, viestejä ja puhelimen soimista! Annala naurahtaa.
”Kirjassakin Mokoma ikään kuin seikkailee, mutta yhtyeen osuus on alistettu siihen, mihin olen sen halunnut.”
Annala kokee Värityskirjan olevan myös ponnahduslauta kirjallisen minän henkiin herättämisessä, vaikka musiikkia se ei toki tule syrjäyttämään. Kirjan jälkeen mietitään seuraavaksi Mokoman uutta levyä ja sitten vasta aikaisintaan seuraavaa kirjallista teosta.
Annala haluaa kuitenkin pitää musiikillisen ja kirjallisen minänsä selvästi erossa. Tämä ero näkyy myös esimerkiksi kirjan kannessa: Mokoman visuaalisesta puolesta on vuoden 2004 Kurimus-levystä asti vastannut Soundin sivuiltakin tuttu Ville Pirinen yhdessä Annalan kanssa, mutta kirjaan kansikuvituksen on tehnyt Tommi Tukiainen.
– Teemme menestyksekkäästi Mokoman ja levy-yhtiömme Sakaran kanssa tietynlaista juttua ja nyt on syntynyt toisenlainen kulttuuri kirjan muodossa. Kirjassakin Mokoma ikään kuin seikkailee, mutta yhtyeen osuus on alistettu siihen, mihin olen sen halunnut. Kenestäkään – edes minusta itsestäni – ei ole kiinnostavaa, miten vaikka joku Mokoman levy on syntynyt. Kirjassa on ihan muut tarinat pääosassa.
Noin 230 sivuisen Värityskirjan julkaisee Like Kustannus.