Nyt pitkäveto sisään ja potti haltuun: ”Finaalin ratkaisee pilkulta 47-vuotias Jorge Campos, jonka kaataa boxissa Kamerunin hieman vanhempi Roger Milla!”

18.6.2014 10:06

Jututimme MM-kisojen kunniaksi jalkapallosta kiinnostuneita muusikoita. Soundin kesänumerosta löytyy enemmänkin tarinaa, mutta tässäpä hieman esimakua. Niin ja huomenna luvassa lisää…

Kysymykset:

1. Mikä maa voittaa MM-kultaa ja miksi?
2. Mikä on unohtumattomin jalkapalloon liittyvä kokemuksesi?

Jussi Selo – Uniklubi:

1. Uskon Italian voittavan mestaruuden. Heillä on kivenkova puolustus ja tasokas keskikenttä.

2. Innostuin jalkapallosta vuoden 1994 MM-kisojen aikaan ja Italian Roberto Baggio oli suosikkipelaajani. Erityisesti mieleen jäi Baggion missaama rangaistuspotku Brasilian ja Italian välisessä. Myös kaverin kanssa tehdyt futisreissut ovat olleet mahtavia – hieno Mestarien liigan ottelu oli esimerkiksi AC Milan – FC Barcelona keväällä 2006. Molemmissa joukkueissa oli maailmanluokan äijiä, muun muassa Ronaldinho ja Kaka. Eikä sovi myöskään unohtaa maagisia maalejä, syöttöjä ja kikkoja Parkunmäen Apassit -joukkueessa vuosina 1994-2001.

Herra Ylppö:

1. Brasilia voittaa. Minun on pakko sanoa näin, koska olen kannattanut joukkuetta lapsesta asti. Myös tilastojen valossa oman mantereen maa voittaa. Nyt pitää kai hankkia televisio…

2. Kävin muutama vuosi sitten Barcelonassa katsomassa kauden avausmatsin. Camp Nou on vaikuttava kokemus. Ottelussa oli 98 000 katsojaa. Näin livenä Messin ja sen kuinka Ronaldinho tykitti kaksi maalia. Yleisön mylvintä oli hurjaa, mutta vaikuttavinta oli hetki ennen Ronaldinhon vaparia, jolloin koko tuo valtava jengi oli täysin hiljaa.

Matti Johannes Koivu:

1. Luulen, että kannatan Saksaa. Jotenkin pidin joukkueen pelistä Italian kisoissa vuonna 1990 ja pysyn uskollisina heille.

2. Rakkain muisto, näin reilut kymmenen vuotta aktiivipelaamisen päättämisen jälkeen on se, kun kävin potkimassa veljeni kanssa palloa pikkupoikana. Se oli puhdasta ja kilpailuvapaata. Saatoimme viettää koko päivän Pekolan kentällä, kunnes sitten viimein ajelimme pyörillä kotiin. Olen aina rakastanut maalivahtina toimimista, erityisesti sitä fyysisyyttä, joka maalivahdin hommaan kuuluu. Saa ryömiä ja hyppiä ihmisten yli. Vapaa potkiminen oli täydellistä siksikin, että toistoja tuli tarpeeksi. Muistan lopun ikääni, kuinka veljeni kuljetteli palloa pitkin poikin kuudentoista viivaa ja selosti kuuluvasti: ”Klinsman kuljettaa… ja Lothar Matthaus laukaisee.” Tietenkin alas tolpan juureen!

Rami Jämsä – Convulse:

1. Meksiko voittaa MM-kultaa. Meksikon pelejä on tullut seurattua 90-luvulta saakka heidän legendaarisen maalivahtinsa Jorge Camposin vuoksi. Finaalissa ovat vastakkain Brasilia ja Meksiko ja jälkimmäinen voittaa 1-0. Finaalin ratkaisee pilkulta 47-vuotias Jorge Campos, jonka kaataa boxissa Kamerunin hieman vanhempi Roger Milla. (Ettekö ole kuulleet: Roger Milla nimittäin vaihtoi kansalaisuutensa juuri ennen kisoja ja valittiin FIFA:n erikoismandaatilla Brasilian MM-joukkueeseen).

2. Aloitin aktiivisen jalkapallon pelaamisen vasta parikymppisenä. Ensimmäinen joukkue oli FC Spasmi, jonka perustimme vuonna 1995. Sen jälkeen on kahdenkymmen viime vuoden aikana tullut pelattua kaukalofutista, puistofutista, futsalia, minisocceria ja tietysti ihan ”oikeatakin” jalkapalloa divareissa. Jalkapallon kautta on tullut kymmeniä kavereita ja jalkapallon sosiaalinen puoli vain korostuu, mitä enemmän itselle tulee ikää. Hienointa jalkapallossa on ystävien näkeminen, kuulumisten vaihtaminen ja pelit. Peleissä pelataan edelleen tosissaan, muttei vakavissaan. Meitä on noin viidenkymmenen pelaajan porukka, joista suurin osa pelaa ristiin rastiin eri joukkueissa, harrastesarjoista vitosdivariin ja päälle vielä ikämiehissä. Saunaillat ja Rockfutiksen SM-kisat ovat tietysti jokavuotisia jalkapallokauden huipentumia. Hyviin jalkapallomuistoihin lukeutuu myös 1-2. luokkalaisten lasten parivuotinen valmennuspesti.

Jukka Takalo – Aknestik + soolo:

1. Loppuottelussa pelaavat Belgia ja Norsunluurannikko. Drogba ratkaisee pelin, jompaan kumpaan suuntaan.

2. Martinniemessä oli vilkas satama ja merimiehet hengailivat kylällä useita päiviä, kun laivaa lastattiin. Eksoottisen näköiset äijät pelasivat kanssamme usein jalkapalloa Martinniemen Kerholan kentällä. Kerran Haukiputaan Heiton B-juniorit pelasivat merimiesten joukkuetta vastaan. Koko kylä, liki tuhat ihmistä, oli katsomassa peliä. Tunnelma oli kuin Fellinin elokuvissa. Yhtäkkiä hieman vähemmän täysillä käynyt kyläläinen, Armiro, ajoi pyörällä kentän laidalle ja huusi: ”Minun talo pallaa!”. Koko tuhatpäinen yleisö rynnisti parin sadan metrin päähän katsomoon ilmiliekeissä palavaa Armiron taloa.

– Toinen muisto liittyy omaan uraan. Pelasimme Latvalehdon Kain kanssa Heiton C-pojissa ja isäni puolestaan Rauma Repolan sahan puulaakijoukkueessa. Tilipäivästä johtuen lauantaiaamun otteluun ei riittänyt pelaajia, joten lähdimme Kaitsun kanssa vahvistamaan isän joukkuetta. Jossain vaiheessa peliä olin hyvässä maalipaikassa, kun takaa kuului tuttu käskevä ääni: ”Syötä”. Tätä komentoa oli toteltava, joten syötin sivulle – ja isä vetäisi hirmuisen tykin maalin ylänurkkaan.


Lisää futisveikkauksia ja -muistoja luvassa huomenna!

Lisää luettavaa