Jyväskyläläislähtöinen Swallow The Sun tekee marraskuussa USA:n-kiertueen Dark Tranquillityn kanssa. Rundi kestää noin kuukauden päivät.
Tämä on kuitenkin vasta alkua, sillä ensi keväänä Swallow The Sun ja Amorphis kiertävät Pohjois-Amerikkaa lähes kahden kuukauden ajan. Tämähän siis tarkoittaa sitä, että STS viettää lähimmän puolen vuoden aikana ”jenkkilässä” noin kolme kuukautta.
– Kyllähän nuo USA:n-kiertueet aina pientä stressin poikasta aiheuttavat. Tuossa on niin julmettu säätö ja rahanmeno ennen kuin pääsee mantereelle – tai oikeastaan jo ennen kuin edes tietää että päästääkö ne sinne koko maahan – että kyllä se joka kerta vähän pistää hermoilemaan. Kyllähän nuo aikaisemmat jenkkirundit on olleet pahimmillaan aika hirveitä, mutta parhaimmillaan ne taas ovat olleet ihan helposti hienoimpia reissuja mitä on tehty. Se on aika laajan skaalan maa, sanoo kosketinsoittaja Aleksi Munter.
– Dark Tranquillityn kaverit ovat tuttuja moikkailuasteella, mutta sen perusteella mitä tunnetaan ja ollaan kuultu niin rundin pitäisi mennä kyllä leppoisasti, ja Amorphishan on tuttu kiertuekaveri jo kymmenen vuoden takaa. Eikä meillä kuitenkaan ole ollut kuin ehkä kaksi huonompaa jenkkikokemusta – joista toinen oli kieltämättä todella huono – joten keskimäärinhän tässä ollaan ihan plussalla.
Mikä on eurooppalaisen ja jenkkiklubin suurin ero?
– Varmaan se että jenkkien klubit on järjestään todella kusisia putkia vaikka olisivat kuinka isoja. Eurooppalaiset klubit on keskimäärin todella paljon siistimmässä kunnossa ja paremmin organisoituja. Lisäksi jenkeissä paistaa läpi se että koko ajan mietitään vaan rahaa – liekö Euroopassa jos jonkin sortin kulttuurituet mikä aiheuttaa sen, että joka viinipullosta ja leivänpalasta ei niin niuhoteta.
Ennen näitä isompia reissuja Swallow The Sun kiertää Suomessa Insomniumin kanssa ja keikkapaikkojen tunnelma on taatusti katossa. Soittohommat alkavat Turun Logomosta perjantaina 7. lokakuuta.
– Tällä kerralla me soittelemme suunnilleen puolet ja puolet akustista ja raskaampaa. Vedettiin se toinen, akustisempi Songs From The North –levy silloin Tuska-festivaalilla tosi rajatulle yleisölle, ja kun se kuitenkin toimi hyvin, niin mietittiin että olisi kiva soitella vähän muuallakin. Nyt siis on mahdollisuus kuulla vähän enemmän niitäkin biisejä.
Entä miten Insomniumn tuore Winter’s Gate uppoaa? (Mainittakoon, että Munter soittaa levyllä tuttun tapaan koskettimia sessiohengessä).
– Tykkään kovasti! Kuuntelin jo siinä demoiluvaiheessa että onpa kovaa kamaa, mutta lopputuloksesta tuli sitten vieläkin parempi. Tuossa ei ole oikeastaan mitään mihin ei olisi tyytyväinen, ja pääsin itsekin toteuttamaan ties mitä kosketinperversioita aika estoitta!