Monella aiemmalla soololevylläänkin Esa Eloranta on tehnyt vallan mainiota jälkeä, mutta tällä uusimmalla mies tuntuu hioneen tyylinsä ja lauluntekijätaituruutensa lähes huippuunsa. Avoimet tiet on ilman muuta hänen paras levynsä, kun mukaan lasketaan myös Garbo-levyt.
Eloranta on mestari suomalaistamaan amerikkalaisen singer-songwriter-perinteen, jossa ajetaan autolla valtatietä pitkin ja mietitään menneitä sekä tulevia. Avoimet tiet on yhtenäinen kokonaisuus tieteemasta. Toki Eloranta on tehnyt ennenkin vähintään yhden autoilulaulun aiemmille levyilleen.
Muille artisteille paljon hittejä väsäävä Eloranta on onnistunut tekemään omalle levylle hämmästyttävän määrän erinomaisia kappaleita. Turhanpäiväisiä jollotuksia ei kerta kaikkiaan ole, vaan jokainen raita on täyttä rautaa.
Sanoituksissaan mies jatkaa tutulla ladulla pohdiskellen kokemuksen tuomalla viisaudella keski-ikäisen miehen elämää. Toimii.
Huippusoittajista koostuva bändi tekee armotonta jälkeä. Pasi Kerkolan ja Elorannan tuottama soundi on maanläheinen ja luonteva. Ainoa pikku miinus tulee riskinoton täydellisestä puuttumisesta.
