Suuret odotukset on jälleen yksi hyvä syy rankata Esa Eloranta tutumpien Timo Kiiskisen, Tuure Kilpeläisen ja Edu Kettusen joukkoon yhtenä sisäsyntyisen luontevaa suomalaista melankoliaa hengittävänä lauluntekijänä. Oma tyyli ja tunnistettava ääni ovat vaikuttavuuden ja parhaimmillaan liikuttavuudenkin keskeisiä osatekijöitä. Ne Elorannalla ovat olleet jo kauan hallussa.
Miehen elämä kaikkine murheineen ja vähän iloineenkin on Suuret odotukset -levyllä vahvasti läsnä. Nämä toiveet myöntää heti alkajaisiksi uhon ja nuoruuden ajan olevan mennyttä. Jopa pahimman luokan Takkiaukimies pystyy halutessaan rauhoittumaan. Talo kuvaa satuttavan tarkasti lapsuutta ja sen maisemia autioituneessa syrjä-Suomessa.
J.J. Calen jäljillä kulkeva Juonitar on naisena tavallista haastavampi tapaus. Sama soitannollinen rentous leimaa myös lähes inhorealistista surkuttelua Mies ilman naista. Se on okei -biisiä kuunnellessa tulee väkisin mieleen Arto Tammisen vuosia sitten sovittamat The Beatles -pastissit.
Isä oppi lentämään -kappaleella Esa Eloranta sanoo elämän olevan lauluntekijä ja tarinaniskijä. Jos näin on, niin Suuret odotukset -albumin perusteella Eloranta on saanut maistaa siitä sievoisen annoksen.
