ESA ELORANTA: Yksi pyyntö tuhat tarinaa

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2007.
Kirjoittanut: Antti Marttinen.
Esa Eloranta soitti 1980-luvulla jenkkirockia Garbossa ja viime aikoina häntä on kuultu country-henkisen Heartwornin riveissä. Suuren veden takainen musiikki on siis lähellä miehen sydäntä ja vuosien varrella hänestä on kehittynyt myös varteenotettava lauluntekijä.

Arvio

ESA ELORANTA
Yksi pyyntö tuhat tarinaa
Humble House

Esa Eloranta soitti 1980-luvulla jenkkirockia Garbossa ja viime aikoina häntä on kuultu country-henkisen Heartwornin riveissä. Suuren veden takainen musiikki on siis lähellä miehen sydäntä ja vuosien varrella hänestä on kehittynyt myös varteenotettava lauluntekijä. Tällä albumilla lännen musiikki ja suomalaiset sielunmaisemat sekoittuvat onnistuneesti ja eivätköhän viinan kirot, parisuhdeongelmat ja yksinäisyys ole tuttuja aiheita molemmilla alueilla.

Monien hengenheimolaistensa lailla, ja levyn nimenkin mukaisesti, Elorannan biisit ovat usein lähempänä tarinointia kuin laulua, mistä seuraa tiettyä intiimiyttä, vaikka kerronta onkin melko karua. Hauras, hitaasti kasvava Teidän talon edessä tuo mieleen Springsteenin intiimiballadit. Kyse ei kuitenkaan ole kopioinnista, vaan vaikutteiden ottamisesta hyvinkin useista lähteistä. Yleissävynä levyllä on rauhallinen melankolia, mutta yhtä lailla toimiva on nopeatempoisempi Keskellä yötä.

Niittinä albumin toimivuudelle on samalla aaltopituudella oleva yhtye, jonka soitannosta välittyy arvostus juurevaan laulaja-lauluntekijäkamaan. Mika Kuokkasen ja Ninni Poijärven taustalaulut toimivat hienovaraisesti, kuten käy ilmi hienossa Kaikki tuntuu luisuvan pois -laulussa. Tane Kauniston irkkupilli värittää biisiä Yksi pyyntö ja mestari Olli Haavisto on vähintään Suomen David Lindleyn tasoinen guru kielisoittimineen.

Hienon juurevaa pohjoista lännenlevyä voi täydentää myös saman nimisellä novellikokoelmalla, joka syventää laulujen tarinoita ja kertoo, miten tähän on tultu. 

Lisää luettavaa