Fate Vs. Free Willy pitää meteliä. Bändi on valinnut alueen, jossa on usein vaikea löytää sitä omaa uniikkia soundia, mutta tämä orkesteri onnistuu olemalla keskimääräistä primitiivisempi.
90-luku ja Chicago tai Minneapolis. Nämä ovat ne vahvimmat viitteet tällä saralla. Yleensä. FvsFW kuulostaa enemmän no wave -bändiltä, eli vaikutteita haetaan vähän kauempaa. Toki 90-lukukin kuuluu bändin soitossa määrätynlaisena lihaksena sekä rikkaana rouhimisena alakerrassa.
FvsFW:ssä primitivismi esiintyy ehkä selvimmin transsihakuisuutena. Yksinkertaisista ja välillä hyvinkin tarttuvista riffeistä otetaan kaikki tehot irti silmittömällä toistolla ja soitto kuulostaa ajoittain jopa K-X-P:n luomuversiolta, vaikka efektipolitiikka on huomattavasti liberaalimpaa. Soundi on kuin epäselvää rituaalimusiikkia.
Kaikki palvelee loppujen lopuksi kaiken jyräävää rytmiä – myös laulu. Tällä levyllä ei melodioilla keimailla vaan kyseessä on ennemmin rytmitetty huuto, joka välittää aika impressionistisia välähdyksiä maailmasta.