Pallo on Göteborgin heavy-pioneereilla lievästi hukassa. Popsensibiliteetti ja nu metal -viba, jotka ainakin allekirjoittanutta suuresti yhtyeen edellisellä Siren Charms -levyllä (2014) viehättivät, muuttuvat In Flamesin 12. studiolevyllä yhdentekevyyksiksi. Ei Battles silti missään nimessä kelvoton ole, mutta sisällöllisesti ohuehko kyllä.
Kaliforniassa nimituottaja Howard Bensonin kanssa kasattu levy on In Flamesin repertuaarissa yhä kevyempi, esimerkiksi single The Truth lähenee ilmavuudessaan emo- tai post rockia. Valitettavasti melodiakoukku on kyseisessä kappaleessa ikävän likilaskuinen. Muutenkin tuntuu, että bändi ottaa yhä enemmän pesäeroa metallijuuriinsa. Vanhana ei jaksa enää säröttää täysillä.
In Flamesissa kiehtoo edelleen rehellisyys, joka majailee jossain Anders Fridénin kotikutoisten laulusuoritusten ja omaleimaisen ja melankolisen sävelkielen välissä. Esimerkiksi Before I Fall -kappale sinkoutuu tarttuvuudessaan ja haavoittuvuudessaan välittömästi yhteen kaanoniin. Plussat kantavatkin Battlesin juuri ja juuri hyvien puolelle, mutta väsymystä on selkeästi ilmassa.
