Göteborgin melodisen deathmetalin ylpeys In Flames eksyi itseensä edellisellä parilla levytyksellään. Lopputulos maistui vähintäänkin puisevalta. Riskirajoilla liikutaan edelleen, sillä kaava ei ole muuttunut matkalla miksikään. Eikä tunnelin päässä näy edelleenkään valoa, sen sijaan siellä kuuluu sentään taas erinomaisia kappaleita.
A Sense Of Purpose ei yritä missään nimessä olla erilainen levy. In Flames tunnistaa vahvuutensa ja pysyy niissä itsepintaisesti. Mikäs siinä, kun jonkinlaisessa pioneeriasemassa ollaan. Edellisen levykaksikon synkkyys on vähitellen vajonnut taka-alalle, ja vaikka Anders Fridén ottaa edelleen sanoituksissaan voimakkaasti kantaa maailman poliittiseen tilanteeseen, on musiikki iloisempaa ja lämpimällä tavalla maanläheisempää.
In Flamesin valitsema tie on vaativa, sillä pahimman kilpailijan yhtye saa nimenomaan omasta aiemmasta tuotannostaan. A Sense Of Purposelle mahtuu tällä kertaa enemmän kohokohtia kuin latteuksia, mutta jotakin uutta yhtye kiperästi kaipaisi. Melodiamaailmakaan kun ei ole millään tasolla edes yllättävä, ei tarttuvuus enää kauaa pelasta In Flamesia. Yhtye on vaarassa muuttua maailmaa kiertäväksi kehäraakiksi, jonka uudet levyt sivuutetaan vain olankohautuksin.
