Yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä debytoineen In Flamesin tapauksessa vain muutos on pysyvää. Jos siis vetäisit oluet väärään kurkkuun jo Reroute To Remainin (2002) elektronisten mausteiden ja ennenkuulumattoman puhtaan laulun vuoksi, oli se vasta alkusoittoa, ja alituisen nahanluonnin tuloksena melodisesta kuolosta on enää rippeet jäljellä.
Vaikkei bändi ole kyennyt vastaamaan alkuperäisen kuulijakuntansa toiveisiin vuosikausiin, puhdasta muovia saatiin soittimiin vasta kun amerikkalaistuottajan puleeraama edellisalbumi Battles (2016) näki päivänvalon. On kuitenkin ilahduttavaa huomata, että saman taustatiimin kanssa rakennettu seuraaja ei toista edeltäjänsä virheitä, ja henkiipä mokoma jopa menneiden vuosien tulta ja tappuraa.
I, The Mask ei toki vastaa Colonyn (1999) saati Claymanin (2000) nimeen vannovien toiveisiin, mutta jos Soundtrack To Your Escape (2004) solahtaa filttereistä läpi, luulisi tuoreen julkaisun pitävän soittolistalla pintansa.
Ostavan yleisön pahanpäiväisesti pelästyttänyt (This Is Our) House on Amerikan-vaikutteineen vähemmistössä, eivätkä nimikappaleen kaltaiset, nykymittapuulla aggressiiviset rykäykset ole pelkkää tyhjää uhoa. Kun herkempikin osasto (Stay With Me, Follow Me) sieppaa sydänalasta kuin kolmetoista vuotta takaperin, huomaa Göterborgin miesten onnistuneen yli odotusten.
