Norjalainen sinfonisen black metalin jättiläinen Dimmu Borgir on jälleen liikekannalla. Orkesteri julkaisi juuri kymmenennen studioalbuminsa Grand Serpent Rising, ja tämän tiimoilta yhtye ennätti kertomaan kuulumisiaan myös Soundin agentille. Timo Isoaho jututti yhtyeen perustajajäsentä Silenozia eli Sven Kopperudia Soundiin 5/26 ja kitaristi-laulaja kertoo jutussa seikkaperäisesti, millaisin johtoajatuksin Dimmun uusinta albumia työstettiin. Lue katkelma pidemmästä artikkelista alempaa, paljon lisää löytyy perjantaina julkaistusta lehdestä.
Lue myös: Soundi 5/26: Tori Amos, Vesta, Social Distortion, Vilma Jää, Dimmu Borgir, Taneli Jarva…
Mikä oli pääasiallinen tavoitteenne Grand Serpent Risingin suhteen?
– Pidimme huolen, etteivät nykyajan typeryydet pääse vaikuttamaan meihin millään tavalla. Dimmu ei tule koskaan esittämään Tiktok-ajan musiikkia. Annan vinkin: jos keskittymiskykysi on kymmenen sekunnin luokkaa, vaihda suosiolla kanavaa, Silenoz naurahtaa.
– Päätimme myös, että käytämme sinfonisia elementtejä ja isoja kuoroja aiempaa vähemmän. Molemmilla on edelleen tärkeä osansa majesteettisessa Dimmu-soundissa, mutta halusimme palauttaa itse bändin ehdottomalle paalupaikalle.
Silenoz vaikenee hetkeksi.
– Oma tyyli ja soundi on mielenkiintoinen juttu. Kun yhtye onnistuu luomaan persoonallisen ilmaisun, se kääntyy usein itseään vastaan. Bändin niskaan aletaan latoa ”taas kerran tätä samaa” -arvosteluja. Mutta mikä voisi oikeasti olla hienompaa kuin se, että kuulija tunnistaa musiikin saman tien uudeksi Dimmu Borgiriksi?
– Tämä on toki klisee, mutta suurin päämäärämme on miellyttää itseämme. Kun saamme albumin masterkopion valmiiksi ja lähetämme sen taustavoimille jatkotoimenpiteitä varten, olemme onnistuneet sataprosenttisesti. Emme koskaan päästä käsistämme mitään puolivillaista. Jos joku ulkopuolinen pitää levystä myöhemmin, hienoa. Jos joku vihaa sitä, minua ei voisi vähempää kiinnostaa.