Megan Jamesin ja Corin Roddickin muodostama, futuristista poppia soittava Purity Ring on saanut huomata, ettei pesti netin kuumimpana buzzbändinä ole eläkevirka. Vuonna 2011 Pitchforkin ja musabloggaajien sydämet varastanut duo alkoi olla menneen talven akteja jo seuraavana vuonna ilmestyneellä, sinänsä laadukkaalla debyyttialbumillaan Shrines, ja nyt, vuonna 2015, vanhojen nettihittien uutuudenviehätys on lopullisesti tiessään.
Kenties edmontonilaiskaksikko tietää tämän. Kakkosalbumillaan Purity Ring ei nimittäin enää surffaa tulevaisuuden aalloilla, vaan on päättänyt hakeutua lähemmäksi elektronisen popmusiikin keskustaa. Harmi vain, että samalla yhtye on hävittänyt ison osan alkuperäistä vetovoimaansa. Singlebiisit Bodyache, Push Pull ja Begin Again kuulostivat vielä irrallaan varsin oivallisilta, mutta jäävät albumin äänivirrassa tasapaksuiksi tekeleiksi muiden samoin soivien sävellysten rinnalla.
James ja Roddick eivät ole yhtä persoonallisia kuin esimerkiksi Grimes. Eivätkä he tee yhtä hyviä biisejä kuin Chvrches. Eivätkä he ole yhtä yllättäviä ja ajassa kiinni olevia kuin, sanokaamme vaikkapa, JLin. Nykyisessä muodossaan Purity Ringin musiikki on harkittua, tyylikästä, taitavasti tuotettua – ja harmillisen turhaa.