Rehellisesti omassa uomassaan – Kaunis Kuolematon käsittelee kakkosalbumillaan vapautta synkemmän kautta

Kaunis Kuolematon
Vapaus
Haminian Sounds

Haminalaisyhtye Kaunis Kuolematon käsittelee toisella pitkäsoitollaan sen nimen mukaisesti vapautta, muttei järin iloisissa tunnelmissa. Sota ja kuolema ovat läsnä ja askel on painava. Pieni toivonpilkahduskin jossain kuitenkin välähtää, vaikkei sitä heti jyräävän musiikin ja murinalaulun alta huomaakaan.

Soundit ovat kohdillaan, soitto kulkee ja laulua käytetään taidokkaasti ja monipuolisesti kuolonkorinasta puhtaaseen ja melodiseen tulkintaan. Vierailevan tähden Anni Viljasen heleästi laulama säkeistö Eloton kappaleessa on koko albumin upein kohta. Mutta koska kyseessä on introna toimivan Alkusanat-kappaleen jälkeen levyn ensimmäinen varsinainen biisi, on kortit lyöty pöytään aika nopeasti. Vaikka loppulevyssä ei mitään vikaa olekaan, samoihin korkeuksiin ei enää ylletä. Eloton on muutenkin kirjavuudessaan levyn parasta antia.

Vapaus ei rönsyile turhia vaan pysyy rehdisti uomassaan. Kenties liiankin tiukasti, sillä tylsistymisen vaara leijuu ilmassa. Se on tästäkin huolimatta hyvä levy, josta on vaikea keksiä mitään oikeaa moitittavaa. Alkusanat olisi voinut toki lukea painokkaammin ja enemmän eläytyen eikä kuin keskimääräinen uutistenlukija.