SEED HUSK: Seed Husk

Seed Husk
SEED HUSK
Seed Husk
Secret

Jyväskyläläinen Seed Husk ammentaa debyytillään 90-lukulaisesta pearljamittelusta, jota höystetään 2000-lukulaisin teollisuusmetallivaikuttein. Mustalta kynsilakalta ja kovisketjuilta kalskahtavaa paahtoa kuunnellessa ei voi välttyä toivomasta yhtyeen parasta: kunpa tämä olisi julkaistu kymmenen vuotta sitten.

Silloinkin Seed Huskin kohtalona olisi mitä todennäköisimmin ollut Day Elevenien ja vastaavien kanssa jaettu sysipimeys. Persoonallisuus tai sen puute kun eivät ole aikaan sidottuja. Omaleimaisimpienkin yhtyeiden tylsät biisit ovat yhtä tylsiä vuosikymmenten päästä kuin ne olivat jo julkaisuhetkellä. Musiikillisten ideoiden rajoittuessa omien suosikkibändien ominaispiirteiden mukailuun, bändit ajautuvat – tai niiden pitäisi ajautua – perustavanlaatuisten kysymysten äärelle. Kuten: ketä varten olemme olemassa?

Seed Huskin soittopuoli pelittää, joskaan ei häikäise. Panu Perkiömäen laulu tihkuu tahtotilaa, mutta ei sydänverta. Sävellykset jumittavat asteella jyystö. Orkesterin esikoinen on lopulta vähän kuin ravintolapäiväruoka: sopivassa porukassa nautittuna jännää, koska omatekemää. Vaan tokkopa kotiin kantamisen arvoista kuitenkaan.