Nerokkaasta The Headphone Masterpiece -debyytistä (2002) alkaen Cody Chesnuttin musiikin sydämessä on asunut ristiriita. Atlantan r&b-metropolia edustava energiapakkaus tekee toisaalta suvereenia ja vakuuttavaa nykytulkintaa etelän soul/funk-perinnöstä. Toisaalta Cody on kuin heikohkolla keskittymiskyvyllä siunattu kotistudiovelho, jolla on jostain syystä jumalainen ääni. Tuosta vähän soundia kehiin, tuohon meikä luikauttaa pätkän laulua ja sitten seuraava kappale. Lopulta pöytälaatikossa on miljoona puolivalmista sähellystä.
Cody Chesnutt ei ole ehjien kokonaisuuksien mies. Hän on soulboheemi, uuden ajan Shuggie Otis tai Sly Stone, joka valitsee hapokkaan arvaamattomuuden hallitun monumentaalisuuden sijaan. Hänen missionaan on lipsua epäröimättä intensiivisestä soul-nirvanasta puoliholtittomaan tee-se-itse-tunnelmointiin.
My Love Devine Degree -albumilla nämä yllätyskäänteet tehdään usein yhden ja saman laulun sisällä. Leikkisä anarkistisuus koettelee joskus hermoja, mutta se myös erottaa maestron monista aikalaisistaan kuten levyllä vierailevasta retroinsinööri Raphael Saadiqista. Muototietoisessa maailmassa on virkistävää kuulla taiteilijaa, joka siirtyy ylpeydellä Afrikkatietoisuusfunkista ääliömäiseen ska-humppaan.