THE STONE ROSES: The Very Best Of The Stone Roses

The Stone Roses elvytti englantilaisen musiikin The Smithsin hajoamisen jättämästä tyhjiöstä ja avasi tien 90-luvun bändeille. Tämän lisäksi se palautti musiikin kaduille ja lähiöihin innostaen uuden sukupolven nuoria siirtämään osan energiastaan jalkapallo-tappeluista bändien perustamiseen. Roses sai aikaiseksi kaksi albumia ja nipun ajattomia kappaleita, jotka bändin itse kokoama The Very Best of yhdistää samalle levylle.

Vuoteen 1989 mennessä oli The Stone Roses kivunnut Manchesterin klubeilta ja varastoista koko Englannin tietoisuuteen. Bändin debyyttilevy yhdisti mahtavasti 60-luvun melodiat omaan aikakauteensa, ja näytti siltä, ettei edes taivas voisi olla rajana Rosesille: "The past was yours but the future's mine, you're all out of time." Bändillä oli taito, ulkonäko, itseluottamus ja palava halu tulla jumaloiduksi. Ian Brown oli syntynyt johtamaan bändiä ja John Squirella oli maaginen taito käsitellä kitaraa. Reni ja Mani muodostivat yhden kaikkien aikojen parhaista rytmikaksikoista ja toivat viimeisen silauksen bändin kuolemattomaan soundiin. Rosesin kulta-ajalta on kokoelmalla peräti 11 kappaleen otos, mutta siitä huolimatta on monta helmeä jouduttu jättämään pois.

Marraskuussa 1989 julkaistun Fools Gold -singlen olisi pitänyt olla vasta alkua bändin voittokululle, mutta pian Roses katosi valokeilasta palaten takaisin vasta viisi vuotta myöhemmin Second Coming -albumin kanssa. Albumi julistettiin aikoinaan pettymyk- seksi, mutta kuten kokoelmalla olevat Breaking Into Heaven, Love Spreads, Ten Storey Love Song ja Begging You osoittavat, on se ollut pahasti aliarvostettu. Hiukan Second Comingin jälkeen The Stone Roses hajosi ja maailmanvalloitus sai liian aikaisen lopun. The Very Best of ei ole loistavan kansilehden ja hyvin valitun kappalelistan kanssa pelkästään täydellinen fanfaari Rosesin musiikille, vaan samalla surullinen tarina bändistä, joka saavutti paljon, mutta jonka olisi pitänyt saavuttaa vieläkin enemmän. "How could it ever come to pass, they'll be the first, they'll be the last, to describe the way I feel."