Sunrise Avenuen ensialbumin On The Way To Wonderlandin (2006) elinkaari muodostui ennen muuta Keski-Euroopassa saavuttamansa menestyksen ansiosta tavallista pidemmäksi. Popgasmiin ehdittäessä yhtyeen kokoonpano on hivenen elänyt, mutta kansainväliset mitat täyttävän poprockin muutokset eivät ole järin merkittäviä.
Popgasm-albumin päällimmäisinä valtteina ovat luonteviin laulumelodioihin ja ultratehokkaisiin kertosäkeisiin nojaavat biisit. Toistuvasti saman kaavan mukaan liikkeelle polkaistavat kertosäkeet alkavat kuitenkin ennen pitkää lähestyä euroviisumaista varman päälle pelaamista. Valttikortti uhkaa kääntyä uuvuttavaksi arvattavuudeksi. Samu Haberin esimerkiksi The Rasmuksen Lauri Ylöstä ja The Crashin Teemu Brunilaa neutraalimpi popääni vain korostaa esitysten turvallisuutta.
Onneksi muutamat levyn raidoista on sovitettu poikkeuksiksi Sunrise Avenuen peruskonseptista. Welcome To My Lifen jousitetulle balladismille tekee seuraa 6-0 vielä puhdasoppisemmalla jousisäestyksellään. Abbamaisesti käynnistyvän Kiss ’N’ Runin vastapainoksi bändillä on Birds And Beesillä suorastaan punkahtava ote ja My Girl Is Minen pop soi muita raitoja riffikkäämpänä.
Sunrise Avenue on tehnyt Popgasmista odotetun radioystävällisen kokonaisuuden, jonka osat ovat etenkin kaupallisesti ajatellen optimaalisessa järjestyksessä. Vaikka albumin otsikko viittaakin siihen suuntaan, niin todelliseen orgastisuuteen bändin pop ei kuitenkaan yllä.