VARIOUS ARTISTS: Good Rockin´ Tonight – The Legacy Of Sun Records

Arvio julkaistu Soundissa 02/2002.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Memphis, Tennesseessä 1952 sarastaneen Sun Recordsin aarteiden uusiksi tekeminen autenttisilla saundilla on kai perusteltua, jos sitä ajattelee uusien sukupolvien pikakouluna rokettirolliin juuriin.

Arvio

VARIOUS ARTISTS
Good Rockin´ Tonight - The Legacy Of Sun Records
Sire

Memphis, Tennesseessä 1952 sarastaneen Sun Recordsin aarteiden uusiksi tekeminen autenttisilla saundilla on kai perusteltua, jos sitä ajattelee uusien sukupolvien pikakouluna rokettirolliin juuriin. Henkilökohtaisesti pidän silti parempana vapaampaa tulkintaa, joka paljastaa materiaalin ajattomuuden ja sen lisäksi yllyttää nykyään hyvin saatavilla olevien alkuperäisesitysten pariin. Pidän tärkeämpänä, että nykynuoriso kuulisi miltä Elvistä innoittaneen mustan Arthur "Big Boy" Crudupin That's All Right kuulosti kuin, että he kuulevat miten hyvin Paul McCartney sen Scotty Mooren ja D.J. Fontanan säestyksellä pystyy heittämään.

Jostain syystä 60/70-lukujen kaarti (McCartney, Jeff Beck & Chrissie Hynde, Page & Plant, Tom Petty, Bryan Ferry) valitsee enimmäkseen edellisen tavan. Homma hoidetaan erittäin pätevästi, mutta ei välttämättä tulisen innostavasti, jos kohta Elton Johnin jerryleelewistely Whole Lotta Shakin'istä yllättääkin räväkkyydellään. Paremmin kolisee Dylanin taatun rosoisesti tunnelmoima Red Cadillac & A Black Moustache ja Van Morrisonin & Carl Perkinsin juureva, vaan ei akateeminen Sittin' On Top Of The World. The Impressionsin myötäilemänä myös Clapton venyy poikkeuksellisen verevään laulusuoritukseen Just Walkin' In The Rainissa eikä slide-työtäkään pääse moittimaan.

Nuoremmasta polvesta Sheryl Crow (Who Will The Next Fool Be), Matchbox 20 (Lonely Weekend) ja Chris Isaak (It Wouldn't Be The Same Without You) käyttäytyvät kunnialla, mutta varsinaiset sytykkeet tarjoaa Live tuomalla ihan uuden ulottuvuuden Johnny Cashin I Walk The Line -klassikkoon muuttaessaan sen joviaalista duurista kohtalokkaaksi molliksi, ja The Howling Diablosin & Kid Rockin modernisti raju versio Stick McGheen New Orleans-bravuurista Drinkin' Wine Spo-Dee-O-Dee. Näillä kahdella raidalla rock'n'rollin ydinmehu menee oikeasti päähän.

Mainittuine varauksineenkin itse Ahmet Ertegunin masinoimaan ja dokumenttifilmiksikin tehtyyn Good Rockin' Tonightiin kannattaa tutustua. Rockin juuristossa näillä rockabillyn ja countryn suuntaan painottuvilla kappaleilla on joka tapauksessa tärkeä sija, vaikka ne olivatkin vain osa laajempaa kokonaisuutta. 

Lisää luettavaa