Demoefekti 41/2019

Alan Happi

Tällä kertaa Demoefektissä Alan Happi, Pinion Drive, Mustat Ruusut ja Limos.

ALAN HAPPI

Alan Happi soittaa energistä suomirockia. Planeetta Äx yhdistelee pop punkin melodisuutta, suomalaista melankoliaa ja garynumanmaisia kasarisyntikoita luoden todella vastustamattoman ja omaperäisen soundin. Jos äänimaailma ja soitto toimivat moitteettomasti, on Planeetta Äx sävellyksenäkin aika täydellinen. Kertosäe on tarttuva ja oivaltava, eikä kolmeminuuttisessa rockjyräyksessä ole mitään ylimääräistä. Lopun jännitteen asteittainen nostaminen toimii erittäin hyvin sanoitusten kanssa. Viikon paras biisi ja aivan erinomainen bändi.

facebook.com/alanhappiband

PINION DRIVE

Tampereen Pinion Driven ysärivaikutteinen alternative rock tuo välittömästi mieleen Russian Loven. Pohjoissuomalaisten tavoin bändin soundissa sekoittuu tyylejä brittipopista ja grungesta 70-luvun rockiin. Vähän suedemaiset soundit ovat erittäin hyvät ja orgaaniset. Vaikutteistaan huolimatta Pinion Drive kuulostaa luonnolliselta, omaperäiseltä ja tuoreelta. Muutamassa kohdassa laulusuoritus ei ihan yllä ideoiden tasolle, mutta muuten Pinion Drive on erinomaista musiikkia niin sävellyksen kuin toteutuksenkin puolesta. Erittäin tervetullut uutuus Suomen musiikkikentälle.

facebook.com/piniondriveband

MUSTAT RUUSUT

Kouvolan Mustat Ruusut soittaa kasarivaikutteista suomirockia. Mielenmyrkkyä yhdistelee lähes iskelmämaista melodista laulua raskaisiin särökitaroihin ja retrohenkisiin syntikoihin. Laulajalla on vahva ääni ja muutenkin bändi soittaa hyvin. Mielenmyrkkyä on todella hyvin sävelletty ja melodisesti hieno biisi. Se vaatii laulajalta paljon, mutta Mustien Ruusujen Aleksi Suomilammi selviää tehtävästä puhtain paperein. Biisin melankolinen soundi tukee hienosti sen surumielistä sanomaa. Mielenmyrkkyä olisi täydellinen biisi jossain periferiabaarissa yksin juomisen säestykseksi.

facebook.com/mustatruusut

LIMOS

Kajaanin Limos soittaa melodista death metalia. Watching the Windsin hidastempoinen jyräys panostaa cannibalcorpsemaisen mätön sijaan grooveen. Biisi alkaa lupaavan raskaalla riffillä ja takovilla rummuilla. Bändi ei kuitenkaan oikein hallitse jännitteen luomista ja kuusiminuuttisen biisin ensimmäiset kaksi minuuttia menevät toisiinsa aika löyhästi liittyvien riffien parissa. Lauletut osuudet toimivat hyvin, mutta biisin loppupuolellakin on liikaa turhia osia. Bändin soundi voisi olla raskaampi. Kitaramelodiat ovat liian äänekkäitä ja lauluosuudet liian taka-alalla. Soitossa vielä horjumista.

facebook.com/LimosBand


Soundin Demoefektissä nostetaan joka toinen viikko esiin muutama kiinnostavin demo. Demosetänä toimii Nuutti Heiskala.
Ohjeet demojen lähettämiseen löytyvät täältä.